Titaanisydän.

Kuljenko loppuuni, onko tämä sitä? Vai onko tämä oikeasti vaan normaali flunssa? Miksi mä ajattelen vaan kuolemaa, miksi mä kuulen kuinka kuolema koputtaa mun oveen? Kaikki on kai vaan kuvitelmaa... Mutta entä jos ei olekkaan, jos mua ei pian enää olekkaan. Kaikki näyttää olevan kunnossa, vaikka tulehdusarvo oli noussut puolet eilisestä. Vaikka mun olo on ihan hirveä, ei antibiootteja. "Mitä sä tänne tulit jos sulla oli noin alhainen tulehdusarvo?" Mulla meinasi kilahtaa siinä ilmoittautumisluukulla. Sanoin, että tulin koska lääkäri eilen niin sanoi. Ihan eri suhtautuminen oli tänään... Kotiin sairastamaan, ottamaan särkylääkettä. Ja huomenna pitäisi muka mennä taas... En jaksa. Mä mietin vaan kuolemaa tuijottaessani asuntoni seinää. En jaksa tehdä mitään. Nousen ylös ja taju meinaa lähteä. Oksettaa ja rintakehää särkee. Yskin keuhkot pihalle. Tuntuu, että henki loppuu... Loppuisipa se oikeasti.

Lääkäri kuuntelee mun sydäntä niin kauan, että mietin mielessäni eikö se enää edes lyö. Hän käskee minun hengittää voimakkaammin varmaan melkein kymmenen kertaa. Lopuksi hän ei sano mitään, enkä osaa lukea kasvoilta mitään. Mun ajatukset ovat muutenkin ihan sumussa. "Keuhkoputkentulehduksen oireet". Kaikki oli kuitenkin hyvin epämääräistä... Tänään mikään ei ollutkaan enää pielessä omalla terveysasemallani.

Menin vaan taksilla kotiin sairastamaan... Ja nyt tuijotan seinää ja toivon, että pääsisin pois... Paljon on tapahtunut, vaikkei kuitenkaan mitään. Hetki hetkeltä muhun sattuu vaan enemmän. Mun keho viestittää, että siihenkin sattuu jo tämä elämä. Sekin haluaisi jo luovuttaa. Sattuu hengittää, sattuu kävellä. Kaikki on liikaa. Elämä on liikaa.

Sydän on ainut mikä jaksaa. Jos sydän on titaania niin miten se voisikaan luovuttaa? Vaikka välillä se tuntee kipua ja hakkaa epävireisesti. Silti se on titaania, eikä se luovuta helposti. Se on liian vahva, mä en saa sitä kuolemaan. En vaikka toivon tai rukoilen. Se pitää minut täällä. Se sama titaanisydän. Se on ihan liian vahva. Vaikka se on kärsinyt jo niin paljon... Vaikka se voisi luovuttaa. Siltikään se ei päästä mua pois täältä.

"Olen titaania

olen titaania

Sinä olet titaania

Sinä

Minun sydämeni

Titaanisydän"

Anteeksi sekava teksti, olen tosiaan hirveän sairaana tällä hetkellä. Mutta halusin vain tulla sanomaan, että olen vielä ainakin suhteellisen elossa...