Mä oon niin loppu etten meinaa jaksaa kirjoittaa. Sydämeen sattuu, ihan oikeasti sattuu. Siihen sattuu, se vetelee viimeisiään. Mä kuolen... Leivon viimeisillä voimillani "Enkelin paratiisileivoksia", sovelsin erästä reseptiä. Mua itkettää, mä tahdon, että tää kipu loppuis jo...
Eilen yöllä rintakehää särki ja kylkiluita pisteli. Tänään alkoi sattua sydämeen. Sattuu hengittää. Mä olen aavistellut mun kuolemaa. Ja tiedän, että tää oksennuskerta voi olla se kohtalokas. Mutta mä en jaksa välittää, mä en jaksa. Mun mieli ei jaksa, eikä sydän. Särkee, sattuu, puristaa. Tappakaa joku minut jo pois...
Sattuu, en jaksa nousta ylös. Mä en jaksa... Pelkään lähteväni uudelle kierrokselle. Hoin vessassa kahta sanaa...
*Tapa minut... Tapa minut... Tapa minut...*
Uudelleen ja uudelleen. Mä pyysin ja anelin poispääsyä, mä itkin ja hakkasin vessanpöntön reunaa. Siltikään mun pyyntöä ei kuultu. Sydän pomppii hullusti, vähän väliä sattuu... Mä vaan odotan, että se luovuttaa tai... Että itse luovutan. Mä en jaksaisi enää yhtään päivää. Toivon, että mun sydän lakkais jo lyömästä...
Älä nyt. Sun on pakko jaksaa ja taistella. Niin ja mulla on puhelin kiinni, että en vastaa whatsapissa tai facebookissa jos oot laittanu viestiä. Terveisin M.M
VastaaPoistaJoo nii pakko on, tiiän... Mut sydän on kyl niin kovilla ollu nyt tänään ja eilen.
PoistaOon laittanu viestii ja ollu huolissaanki. Mut hyvä jos oot kunnossa...
Masentaa niin paljon taas vaihteeks niin sen takia puhelimen suljin. :/ Kai se tästä taas lähtee parin päivän päästä. Soitan tai laitan viestiä sitte....
Poista