"Hän huutaa vastatuuleen
Vaikka myötätuuleen pystyisi kuiskaamaan
Soutaa vastavirtaan
Veneensä vieden koskeen kuohuvaan
Hyppää myrskyn syliin
Joka hänet uneen tuudittaa..."
Tahdon lähteä... Sydän revitään paloiksi. Mua sattuu tuntea. En olisi halunnut lukea niitä sanoja, niitä ilkeitä lauseita. Mä halusin vaan unohtaa Hänet, unohtaa tunteeni. Mutta mä en osaa. Mulla ei ole mitään enää nyt... Mä tahdon pois. Häpeän sitä kirjettä nyt. Mitä Hän ajattelee, Hän vihaa mua nyt entistä enemmän. Mä en halua olla enää täällä... Mä en jaksa syyttää enää itseäni, en jaksa elää tuskassa.
Muhun sattuu muutenkin... Elämä romuttaa mua kokoajan lisää. Se ei lopeta satuttamistaan. Mä en tahdo tätä enää... Mä luovutan. Niin on parempi...
Anna minun nukahtaa tähän kehtolauluun
Siihen viimeiseen
Muistoon maaliskuun
Hänen katseeseen
Anna minun nukahtaa ja pyyhkiä kipuni
Nukahtaa viimeistä kertaa
Kuivaa hellästi kyyneleeni
Ja anna mun unohtaa
Päästä minut pois
Tahdon nukahtaa
Mun aikani lentää jo ois
En kestä enää sisinpäni tuskaa
Nyt kuulen laulun viimeisen kerran
Kun mä tähän pimeään yöhön nukahdan
Hei, voitko laulaa sen mulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun välität, se antaa voimia. ❤