Kävelen samaa vuorenrinnettä ylös, mutta en koskaan pääse kapuamaan huipulle asti. Vuorta tulee lisää kokoajan. Minä olen aina kiivennyt, enkä luisunut alamäkeen. Ehkä joskus olen pudonnut rotkoon, mutten koskaan liukunut rinnettä alas takaisin päin. Jokainen askel on vahvistanut mua. Mutta ne askeleet jatkuvat. En näe vieläkään huippua. Ehkä sitä ei olekkaan. Jos mun elämä on vaan vuorta jyrkkää ja korkeaa.
Mua hymyilyttää ajatus vuorikiipeilijästä. Mutta se minä kai olenkin. Ikuinen kiipeilijä. Ehkä joskus mä olen vielä huipulla ja kiinnitän sinne lipun merkiksi. Välillä uskon siihen ja välillä, kun en niin vajoan vuorenrotkoon. Mutta aina olen kiivennyt sieltä ylös. Aina olen selvinnyt, vaikka pudotus joskus melkein vei hengenkin. Jokin antoi mulle voimaa kavuta pois rotkosta. Jokin sanoi *jatka vielä hetki* ja mä jatkoin.
Joskus tällä vuorella on paikkoja joihin jään. Kauniita vehreitä kohtia, jotka saa hymyilemään. Joskus siellä on turva, jossa voin levätä hetken ilman kipua. Voin hetken vain olla, kunnes on jatkettava matkaa jyrkällä rinteellä. Silti välillä mä olen hetken onnellinen, kun ymmärrän miten paljon olen jo kiivennyt. Miten monista asioista olen selvinnyt. Ja siitä, että matkalla olen voinut myös hymyillä ja levätä. Vaikka en sitä pahoina päivinä pysty näkemään.
Mä en tiedä milloin olen huipulla. Enkä tiedä olenko siellä koskaan. Mutta sen tiedän, että tämä on matka joka on kannattanut tehdä. Vaikka se on satuttanut paljon, mä olen silti myös saanut paljon hyvää. Mä en koskaan lopeta kiipeämistä. Mä en koskaan lopeta yrittämistä päästä huipulle.
Musta tuntuu aivan samalta. Oon selvinny aika pahoistakin jutuista ja nyt jatkan vaan. Mä en kyl osaa elää, en oo koskaan osannu ja joskus tulee mieleen luovutus mut jotenkin jatkaa vaan. Ehkä joskus on asiat hyvin. en vaan usko siihen mut katellaan.
VastaaPoistaMä niin toivon että sulla olisi joskus asiat niin hyvin että nauttisit elämästä.
Hirmusesti voimia sulle!
Kiitos paljon! Toivon ja uskon, että sun elämä vielä helpottuu. Pohjalta on tie vain ylös. Ehkä siellä ylhäällä olisi jotain parempaa..
PoistaNiinhän se on et pohjalta pääsee vain ylöspäin mutta on se rankkaa yrittää ylös. Joskus onnistuu vähän päästä ja sit se jumittuu.
PoistaOnneks kuitenkin välit äitiin on parantunu ja se tuottaa pikkasta iloa kun se käy tai käyn sen luona.
Kyllä me molemmat päästään viel korkeemmalle ja huomataan et hyviä päiviä tulee vaan enemmän ja enemmän. Hyvistä päivistä kannattaa ottaa kaikki irti et jaksaa paremmin sit ne huonot päivät. Vai pitäiskö huonojen sijaan sanoo hirveet, ainakin tuntuu siltä et välillä on ihan kaameeta kattoo päivää.
Niin kun sanonta kuuluu, paistaa se aurinko joskus meijänkin risukasaan. Täytyy vaan uskoo siihen.
Niin tuttu lause: "Yritän vain olla ja elää. Huomaan etten osaa". Tuntemukses itsevihasta ja turtuneisuudesta tuntuu kuin omilta ajatuksiltani. Niiden kanssa on erittäin vaikea tulla toimeen! Mä ihailen sun voimia jatkaa kapuamista ja halua jatkaa matkaa uskoen matkan olevan kaiken sen vaivan arvoinen. Sä oot sitkeä ja vahvempi kuin itse uskotkaan. :)
VastaaPoistaKiitos kommentista. :)
PoistaPakko yrittää vaan jaksaa ja olla vahva. Vaikka ei aina haluaisi. Ajattelen, että vahva on vasta silloin jos selviää kaikesta. Nyt se on vain "yritän olla vahva".