Mä tahtoisin huutaa maailmalle. Huutaa ja kertoa, kuinka julma se on. Mutta mä osaan vain itkeä hiljaa lattialla ja toivoa pääseväni pois. Haen kaupasta ruokaa ja teen sen taas. Silmissä sumenee. Olen lähellä vajota pesuhuoneen lattialle. Mä en jaksa. Mä en osaa lopettaa. Mua pelottaa ja ahdistaa. Tahdon huutaa. Tahdon niin paljon huutaa, mutta en osaa. En osaa muuta kuin hymyillä ja padota tunteet sisälleni muiden nähden. Mä en tahdo olla täällä, kun mä en ole elossa. Sanat katoavat, mä olen eksyksissä. Enkä tiedä mihin olen matkalla. Kaikki on epätodellista. Mua ei ole, eikä ole maailmaakaan. Tuntuu vaan, että kaikki on valunut pois ja kuollut. Mun on pakko saada huutaa... Pois epätoivoni.
Eksynyt omassa mielessä
Ja tuntuu taas että kaikki on pielessä
Kun kukaan ei ole mun vieressä
Minä yksin pään sisäisessä helvetissä
Päästäkää mut pois mä oon tässä
Nähkää minut tässä myrskyssä
Epätoivoni kaikuu huutona elämässä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun välität, se antaa voimia. ❤