24. elokuuta 2015

Mä pysyn vahvana, vaikka maailma on julma.

Mun on helpompi hengittää ja hetken päästä taas ei ole. Jokin aina romuttaa mun maailman. Laittaa mut vajoamaan, itkemään kippurassa lattialla. Ja toivomaan, että kaikki loppuisi. Miksi elämä on niin julma, mä mietin sitä uudelleen ja uudelleen. Miksi mä en riitä, miksi vika on aina minussa? Mä mietin ja mietin, mutta en saa ikinä vastausta. 

Muhun sattuu liian paljon ihmissuhteet, suunnitelmien muuttumiset ja luottamuksen pettäminen. Kaikki se sattuu. En uskalla luottaa kehenkään. Joudun varmistelemaan kokoajan sanoinko jotain väärin, onko minussa vikaa ja sitä meinaako joku ihminen katkaista välit. Mä pelkään menettää. Joudun menettämään kokoajan. Karsin ihmisten näkemistä, ettei tarvisi menettää. Ettei tarvisi pelätä sanovansa jotain niin väärää, että se toinen lähtee. Mietin usein pitäisikö vain olla yksin ilman yhtään ystävää ja läheistä. Silloin ei tarvisi enää pelätä, hävetä itseään. Vihata ja syyttää, että kaikki tapahtunut oli taas omaa syytä. 

Kaikki on aina syyttäneet mua, kun välit on katkennut. Mä en osaa olla hyvä ystävä tai tarpeeksi hyvä tyttöystävä. Minussa on aina se vika.


 "Jos et olisi sanonut noin. 
Jos et olisi tehnyt noin. 
Niin mä en olisi lähtenyt." 

Jään miettimään aina mitä tein väärin. Jään syyttämään itseäni ja kasvattamaan itsevihaa sisälläni. Sama kierre jatkuu. Se on ollut mulla niin pitkään, en muista edes kuinka kauan. Muut syyttää minua, miksi siis en itsekkin syyttäisi. Vihaisi ja haluaisi kuolla. Kun olen vain se ketä ei haluta tähän elämään. Se virhepalanen, joka ei sovi mihinkään. Mietin usein kuulunko tänne ollenkaan. Miksi olen outo ja kummajainen. Miksi en kelpaa näin muille ja itselleni. Mitä mä oon tehnyt väärin. Olenko mä oikeasti näin huono ihminen, että onnistun vain pilaamaan kaiken. Mä en tiedä. Mä en oikeasti tiedä.

Loppukevennys, tahdon sellaisen tähän. Kysymyspostausta oon miettinyt, jos kysymyksiä tulee. Ja haluan sanoa kiitos teille lukijoille, kun ootte ollut mun tukena. Teitä on vielä ihan hirmumääräkin, tosi hienoa. Mutta nyt niitä kysymyksiä! (Laitoin myös anoille mahdollisuuden lähettää kysymyksiä.)

4 kommenttia:

  1. Samat fiilikset täällä :/ pärjäile<3

    VastaaPoista
  2. Kuinka kauan oot käyny terapiassa? & auttaako se?

    VastaaPoista
  3. Voisitko julkasta kuvan itestäs joskus täällä sun blogissa?

    VastaaPoista

Kiitos kun välität, se antaa voimia. ❤