Se laskee sataan, enkä mä ehdi piiloon.

Itken puistikon puskassa. Katselen ihmisiä, pelkää, että ne näkee minut. Yritän oksentaa ja mua ahdistaa. Maailma katoaa ympäriltä. Minä lähden pois, koska joku nainen näki minut. Kävelen eri suuntaan, ettei mun tarvisi sanoa mitään. Näen vaan sumua ympärilläni. On vaikeaa hengittää. En saa henkeä. Pää sumenee. Mä haukon henkeä. Ahdistun lisää. Rintaa painaa ja sydän hakkaa. Tuntuu, että lyyhistyn kadulle. Onneksi jalat kantaa. Itken, enkä halua nähdä yhtään ihmistä. Pääsen kotiin ja pudotan tavaroita kaapista lattialle löytääkseni paperipussini. Paniikki... Paniikkikohtaus. Eilenkin meinasi tulla suuressa väkijoukossa terassilla. Kaveri tilasi mulle, että pystyin mennä pöytään istumaan. Nyt nämä kohtaukset on taas täällä. 

Tunnen miten mun mieli heittelee, kuin vuoristoradalla ilman lääkitystä. Päätän jotain ja hetken päästä en haluakkaan sitä enää. Tunteet kiehuu, myrskyää. Silti yksi ajatus on tyyni. Kirjasin listaa mitä tahdon kokea elämässäni. Luultavasti tulee vielä lisääkin siihen. Mä olen siinä sumussa edelleen. En osaa saada ystäviä. En ole niin mielenkiintoinen. Yksi päivä ja jokainen uusi suhde on ohi. Enkä tiedä miksi se menee niin. Mä vaan odotan. 

Tahdon tehdä kauniin maailman

Sateenkaaren loistavan

Tahdon hymyillä ja nauraa

Rakastaa jotain ihmistä salaa

Tahdon hyppiä ja lentää

Olla vapaa, enkä yhtään enempää

Sekuntti ja tunti

Päivä, kuukausi

Onko aikaa

Onko vielä aikaa