Kun mä katson mua näen epäonnistuneen.

Uskalsin laittaa kuvan itsestäni... Pelottaa ihmisten reaktiot niin paljon ja se, kun itse inhoan tätä tyttöä ihan liikaa. Kaikki haukkumasanat pyörii päässä... 

On vaikeaa syödä, olla syömättä. "Mä taistelen", mutta minkä vuoksi? Syömishäiriön? Tämän kaiken hyväksi, vaikka sen pitäisi olla päinvastoin. Mä aloin vaan inhota itseäni taas liikaa... En mä kelpaa näin, en kellekkään. Aiemmin sain kuulla kauhisteluja laihtumisesta ja nyt siitä, että oon vähän pyöristynyt. Kiitos vaan... Mä en kelpaa ikinä! Mielummin itken yksin laihana, kun lihavana... Mä oon vaan liian lihava ollakseni mitään. En mä kelpaa, mä en kelpaa. Kyllä SCID-testeistä varmaan, joku diaknoosi tähänkin tulee. Syömishäiriö? Mua ahdistaa, eikä se lääke auttanut. Mä oon kuvottava! Pitää mennä vanhemmille tänään, koska lääkkeet on loppu. Mä teen tänään iltapalaa. Hedelmänpaloja tarjoilulautasella...

Mä haluan vaan olla tässä. Jatkaa... Tai ehkä en halua, mutta teen sen silti. Ehkä tämä on vaan turva, johon pääsee piiloon maailmaa. Jos maailma sattuu liikaa, niin täällä on parempi olla. Pahempi... PAREMPI. Ei ole väliä, mä en välitä. Kunhan mulla on edes jotain, rajat joita ei voi ylittää. Mä tahdon vaan jäädä ja tuntea taas tämän. Tahdon olla parempi tällä kertaa. Ja mun parempi on... Oli.