Kävelen, olo on entistä tyhjempi. Aamupala on syöty, sen jälkeen ei mitään. Odotan iltapalaa, mutta en tiedä mitä syödä. Mitä uskaltaisin? Ostin talousvaa'an, nyt en voi enää huijata! Aamulla laskin kalorit ensin väärin ja, kun totuus paljastui se oli ihan hirveää. Joka päivä vähemmän ruokaa, vähemmän kaloreita, vähemmän syyllisyyttä. Ja enemmän käveltyjä askelia. Mä hukun tähän, mutta se ei haittaa. Mä haluan vaan laihtua, paljon, liikaa... Liian tyhjää, mä tahdon pois elämästä. Tahdon satuttaa, syödä vähän ja haihtua pois.
Katson vastaantulijoita, ne on niin pieniä. Mua ärsyttää vaan enemmän. Miksi mä teen tän taas? Koska mua sattuu vaan. Peilikuva sattuu, yksinäisyys sattuu, eläminen sattuu. Ja mä tahdon tuntea sen kivun. Rankaista itseäni, sillä mä oon surkea ihminen. Nyt mä tahdon alemmas kuin koskaan aiemmin.
264... ja se huutaa kovempaa vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun välität, se antaa voimia. ❤