Jokainen kukka kaipaa valoa.

Tanssin lasinpalojen päällä
Ne satuttaa
Ne vie pohjaan
Miinakentälle, jossa pienikin väärä askel voi olla kohtalokas
Tanssin vaikka sattuu
Se sattuu
Tanssin
Kuin pieni balleriina
Liian pieni
Mutta rakastan sitä
Minun on kylmä
Minä en tahdo syödä
Ja oksennan, taas
En osaa mitään
Surullinen
Epäonnistunut
Menetän taas kaiken, joudun luopumaan
Minä en jaksa
Minä vajoan
Jatkan tanssimista kipeällä alustalla
Kasvan ja se ahdistaa
En halua enää kasvaa
Mutta se olisi pakko
Mutta entä jos rakastaa luita
Epäonnistunut ajatus
Epäonnistun aina vaan

Maan peittää lumi. Talven kylmyys palaa ja minua paleltaa, kun tuuli riepottelee kehoa, jossa ei ole mitään. En halua enää talvea, en halua, Se masentaa, se jäädyttää mukanaan mahdollisuudet. Mulla oli niin huono talvi. En nauttinut talvesta, vaan laihdutin. En hiihtänyt, en luistellut, käynyt pulkkamäessä, tehnyt lumienkeliä, kävelyt lumisessa metsässä. En mitään talven tekemisiä. Mä vaan laihdutin, mä vaan kidutin. Olen unohtanut kaiken. itseni varsinkin. Ne juhlat lähestyy. Pelko kasvaa. Jos en mene, jos menen myöhässä. En halua mennä. Talvi kylmenee, kadotti kevään. Sade katoaa lumisateen tieltä. Ja minä en enää jaksa...

"Aina joskus tää on kova maailma
peiton alla pysyisin vaan suojassa
kuin mun sisällä
olis joku kohta ihan avoinna
yksi nätti sana saattaa pelastaa
silloin kun se osuu paikkaan oikeaan
tarvitsen aikaa

 

älä pelkää mä en aio kadota
sinne missä kylmää on ja harmaata
uskon kai karmaan siihen että hyvä täytyy ansaita
päivä paistaa läpi verhon raosta
ole siinä halaa mua kunnolla
ihan kuin kulkis
joku aalto ylöspäin mun varpaista"