Tanssien pisaramaailmassa.

Sadepisarat maalaa hiljaa silmäni ja mä olen niin surullinen. Ne tanssii ikkunan pinnalla, valuu alas neljännestä kerroksesta. Putoaa maahan ja kuolee. Minun mieleni kuolee. Jotkut niistä selviää ja kerääntyy lätäköksi painaumaan. Mutta suurimman osan on kuoltava, aina kuoltava. Kunpa minäkin... Välillä huomaan toivovani sitä. Kerron äidille, että on vaan kokoajan nälkä. Eikä se lähde. Vaihdoin karkit pähkinöihin... Toivottavasti... Kaikki mitä olen tänään tähän mennessä syönyt on kulkeutunut heti pois. Se on hyvä... Sadepisarat jatkaa kulkuaan. Minua lämmittää kuppi cappuccinoa. Minä en tiedä pitäisikö itkeä. Suru tulvii silmien takana, muttei saa muodostettua yhtään kyyneltä. Katson hiljaa sateeseen ja toivon, että se kadottaisi minut pois. En ole uskaltanut ottaa vieläkään yhteyttä siihen naapuriin. Ehkä tälläviikolla. Haluaisin niin kuulla. Haluaisin niin itkeä, mutta en vaan osaa. En jaksa tätä nälkää. En voi syödä, kun aikaisintaan kolmelta. Pelottaa syödä silloinkin

 

Pihallani ei näy yhtään iloista lasta. Ei ketään keinumassa rengaskeinuissa. Kaikki ovat kadonneet sateella sisään pakoon pahaa mailmaa. Pääsisinpä minäkin pakoon täältä. Kastelin itseni tihkusateessa. Sotkin suoristetut hiukset kiharalle. Nyt jämähdän tänne ajatuksiin milloin voin syödä. Minulla ei ole taaskaan mitään, ei elämää. Minua pelottaa, että katoan. Mä vaan lihoan niin, ettei ketään enää hyväksy mua. Pelottaa tulevat veljen rippijuhlat. Pystyn kyllä syödä, mutta kun näytän tältä. Kaikki näkee, että olen laihtunut. Ei sitä voi peittää mitenkään mekon alle ja tiukkoihin sukkahousuihin. Mä joudun kestää katseet, ehkä kysymykset. Äiti ja isä melkei itkee, kun katsoo mun lautasen annoksia ja mun kehoa jonka yritän piilottaa villapaidan alle. Ne kysyy kokoajan onko kaikki hyvin, vaivaako mua jokin. Mä yritän syödä normaalisti. Otan lisää salaattia niin, kuin muka ottaisin lisää ruokaa. En tiedä miten selviän niistä juhlista. Sadepisarat sekoittuu aina tuuliseen ilmaan. Minä vajoan niiden maailmaan. Kadonnoiden kyynelten maailmaan. Sadepisarat ovar niin kauniin surullisia, minun kaltaisiani. Minä katoan niiden kanssa maanpintaan. Surullisiin tarinoihin, jossa ei onnellisia loppuja tunneta.

 

Eilen söin:

 

Aamupala: Leipäpuoliska ja Olo-jugurtti

Lounas: Proteinipatukka

Päivällinen: Muutama lihapulla ja pieni kasa kermaperunoita, salaattia

Kahvilla: Muffinssi

Iltapala: Sokeriton proteinirahka