Mun kuva sumentuu, kun yritän olla joku muu.

Kipu on helpottanut hieman... Yritin kertoa isälle ja äidille, että haluan paremman ratkaisun. Kerroin jotain miltä musta tuntuu. Ehkä he ymmärsivät... En vaan tiedä miten saadaan käsiteltyä ne monien vuosien asiat. Kaikki ne asiat mitkä mua vaivaa, mitä mietin ja murehdin. 

Ehdotin perheterapiaa, mutta tiesin ettei ne enää siihen halua... Se oli niin huonoa niiden mielestä... En mä tiedä kuinka me saadaan kaikki nämä asiat keskenään käsiteltyä ilman riitoja ja huutamista. En usko, että saadaan. Mun on niin vaikeaa edes ruveta puhumaan heille, kun en ole oikeastaan koskaan puhunut. Eikä ongelmia ole oikein ikinä käsitelty, eikä niistä ole puhuttukkaan. Mä en vaan tiedä pystynkö kuulla heidän suorat mielipiteensä ja haukkumiset... Enkä tiedä pystynkö itse sanoa mitään oikein, miltä oikeasti tuntuu. Mutta tääkin tuntuu niin hölmöltä ja lapselliselta pitää välejä poikki. En tiedä nyt miten edetä ja mistä on sallittua edes puhua. Vanhat asiat pitää äidin mukaan unohtaa ja siirtyä elämässä eteenpäin. Eli ehkä mun pitää olla vaan hiljaa ja kitua yksin... Mutta en mä tätäkään enää jaksa. 

Mun kuva itsestä alkaa myös hämärtyä ja sumentua, taas. Näen kaiken huonona vaan. Alan vajota siihen pohjaan ja elää jälleen siinä todellisuudessa... Nyt pidän sitä jopa hyvänä ratkaisuna. Enkä jaksa enää juuri muusta välittää. Se on ykkönen, eikä muuta juuri olekkaan... Onneksi on ollut edes hieman valoisampi mieli nämä kaksi viime päivää. Jaksan paremmin taas seuraavan romahduksen, kun se tulee mun luo...

Ystäväkirja.

Tässä mun Blogiystäväkirjani. Kopioitu blogista: Sydämellä Niina

SUOSIKKI..

Kaupunki? Monet kaupungit Suomessa... Rovaniemi, Tampere, Lappeenranta... Helsinki oli myös yllättävän kiva tänä kesänä! (Viihdyn hyvin Suomessa)

Lomakohde? Portugali, Norja, Kreikka ja tietysti ne Kanariansaaret! 

 
 Biisi? Haloo Helsinki - Kevyempi kantaa

Ravintola ja annos? Rosson Lohituorepasta tai Amarillon Kasvishampurilainen. (Enpä hirveästi ravintoloissa käy)

Juoma? KAHVI! Vähäkaloriset limsat ja energiajuomat. Monet mehut myös. Hyvää päivää- juoma on tullut taas mun elämään takaisin.

Leffa? Monenlaiset leffat, fiiliksen mukaan. Nyt on taas joku lastenleffakausi menossa.

TV-sarja? Valheen vangit, Armanin viimeinen ristiretki, Vain elämää.

 

Kirja? Luen tosi vähän nykyisin, mutta ehkä tuosta kaveri kirjoittamasta tulisi uusi lemppari.

Asu? Juhlamekot (joskus ostelinkin niitä ihan milloin vain). Kesällä rakastuin niihin "sortsiasuihin". Talvisin kaikki ihanat villapaidat, varsinkin pitkät!

Meikkituote? Meikkivoide. Yleensä vaan pohjustan ihon ja laitan kulmat, muuten harvoin jaksan meikata.

Hiustuote? Hiuspinnit.

Sovellus? Insta tällähetkellä kyllä varmaankin.

Instagrammaaja? Kaverit, joita seurailen. Ja no joku valiofi ja pirkka_kokkaa (koska niissä on useinkin kivoja reseptejä).

Mitä vaatekaapistasi löytyy? Tällä hetkellä ainakin sotku! Pitäisi karsia vaatteita taas. Mulla on kaiken tyylisiä vaateita eri fiiliksiä varten. Jos ahdistaa niin löysät liian isot paidat tms.

Mitä pakkaat mukaan matkalle? Passi ja hammasharja... Njoo ehkä jotain muutakin. Riippuu tietysti minne päin matkaa. Viimeksi, kun vaeltamassa olin niin lähti kaikki eräjormailutavarat mukaan!

Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Joskus laitan musiikkia soimaan ja tanssin mitä ihmeellisimpiä koreografioita. Joskus otan jopa kissan syliin ja tanssin sen kanssa.

Mitä laukustasi löytyy aina? Lompakko, kelakortti, passi, lääkkeitä, harja, jotain juomista.

Viimeisin sisustusostoksesi? Valokuvakehys.

Viimeisin Whatsapp-viesti? Aa. :/

Kotikaupunkisi paras paikka shoppailuun, syömiseen ja drinkeille? Noh keskusta, siellä on eniten liikkeitä. En voi paljastaa mitään ruokapaikkojen tai baarien nimiä, ettei niitä heti olla Googlamassa... Tää mun asuinpaikka saa olla vieläkin mysteeri.

Mitä ostoslistallasi on tänä syksynä? Ei mun oikeestaan tarvisi ostaa muuta kuin talvitakki... Mutta aina tulee kaikkeen muuhunin hurahdettua!

Paras tapa tuhlata 50 euroa? Johonkin mitä oikeasti tarvii tai jos saa antaa jollekkin jonkun lahjan. Reissu olisi kaikkein paras, mutta tuolla ei taida vielä hirveemmin mihkään päästä...

Tämän Blogiystäväkirjan saa tehdä nyt ne ketkä haluaa. Mulle tää oli ainakin kivaa vaihtelua ja piristystä!

Elämä vie multa kaiken, minutkin.

Nämä merkit ennustaa mun kuolemaa. Mä en ymmärrä, kun tunnistan tapahtumat. Tiedän niiden jo tapahtuneen. Tunnen, että kuolen pian. Tuntuu, että se päivä on jo lähellä. Tää tunne on niin vahva, että mä pelkään sitä. Pelkään, kun en tiedä milloin kuolen. Vaikka tunnen, että seison jo ihan reunalla. Näen itseni siinä reunalla ja mä itken, koska en voi tehdä mitään. Kaikki on jo "valmiiksi kirjoitettu", mä en voi kuin kulkea sitä kohti. Tää tunne on ollut vahva 3-4 kuukautta. Olen tiennyt, että kuolen pian. Olen tiennyt jo virheet mitkä tulen tekemään. Mä en ymmärrä enää yhtään, mä vaan pelkään. Haluan tietää milloin mä putoan, enkä elää tässä pelossa kokoaikaa vaan odottaen lähestyvää kuolemaani. Mä en jaksaisi kärsiä ja pelätä.

Mä tiesin... Mä olin päivystysosastolla yön, taas. Ei mitään vakavaa. Otin ylimääräisiä rauhottavia vaan siksi, että saisin nukuttua. Ettei tarvisi enää kestää sitä samaa päivää. Mutta mä olen kunnossa, vaikka aamulla sieltä herätessäni halusin vaan enemmän kuolla. Halusin sitä niin paljon... En tiedä miten jaksaa, miten kestää enää. Sitähän mä olen hokenut täällä ja olen kokoajan enemmän tosissani. Voimat vähenee kokoajan. Mä vajoan vaan alemmas hetki hetkeltä. Enkä pysty pysäyttämään sitä. Mä oon liian väsynyt. Liian surullinen. Liian kipeä ja tuskainen. Liian huono. Liian epäonnistunut ihmisenä. Mä oon ihan liian kyllästynyt tähän elämään ja vielä enemmän itseeni...

Kunpa ei tarvisi enää joskus herätä tuosta...