Tuhkaa jalkojen alla.

En tiedä mitä sanoa, minulla menee kai ihan hyvin. Yritän ajatella ja uskoa siihen. Vaikka elämäni kulkee ohitseni ilman, että saan siitä otetta niin mä yritän vaan kokoajan olla ajattelematta sitä. Elän siinä sumussa edelleen ja se on lohdutonta... Tahtoisin niin tuntea olevani läsnä, tuntea eläväni jälleen... Kerroin J:lle tästä tunteesta ja hän hyväksyi sen. Hän kertoi yhdestä asiasta, joka vaivasi omassa elämässään. Aloin kirjoittaa päiväkirjaa, että muistaisin mitä olen kokenut elämässäni. Kirjoitan päivän tapahtumat ja lisäksi myös tunteet joita koin päivän aikana. Toivon, että teksteihin palaaminen antaisi minun muistaa ne kauniit muistot uudelleen. 

Välillä mä vajoan masennuskuoppaan, mutta muuten mä hymyilen. Onnestako? Mä en ole ihan varma. Tunteet kulkee vuoristoradalla, niin kuin ne tulevat aina kulkemaankin. Mä olen aina epävakaa, enkä tule saamaan sitä itsestäni koskaan pois. Yritän vaan hyväksyä sen, vaikka välillä ajatus saa minut katkeroitumaan. 

Mä pelkään nyt yhtä asiaa... Häpeää. Sillä mä häpeän itseäni, en pysty katsoa itseäni enkä halua, että kukaan koskee muhun. Mua ahdistaa se... Menneisyydenhaamut tulevat heti, vaikka mä en haluaisi. Mä en tahdo muistaa sitä miestä enää, en sitä vuotta. Vaikka mä luotan J:hin niin silti mä häpeän. Muistan sen miten muhun sattui, muistan itketyt kyyneleet. Muistan paljon, vaikka tahdoin unohtaa. Välähdykset menneestä ei jätä mua rauhaan. Eikä ihmisten ilkeät sanat katoa koskaan mun mielestä. 

Mun itsetunto on romutettu ihan pohjalle. Miten tuhkasta rakennetaan ehjä ihminen? Miten mä voisin muka olla koskaan onnellinen? Mä en tiedä saako kasasta tuhkaa enää mitään kaunista aikaa. Olenko mä vaan jo hävinnyt, häviäjä joka ei voi enää voittaa, koska ei tule enää uusia kisoja. Ei enää uusia tilaisuuksia korjata kaikkea. Mä pelkään etten saa tilaisuutta parantua tästä kaikesta. Pelkään ettei se ole koskaan täysin mahdollista. Pelkään, että mä oon aina masentunut, epävakaa, syömisvammailija... Pelkään, etten ole enää koskaan minä... Erika.