Aamuhämärä.

Odotan aamuhämärän väistymistä. Odotan, että se veis mut hetkeksi pois. Tahtoisin vaan kadota aamun valjetessa ja herätä illan tummuessa. Haluaisin vaan elää pimeässä, sillä siellä mun on helpompi hengittää. En toivota kellekään hyvää uutta vuotta, vaan sanon: "parempaa uutta vuotta" sillä enhän mä voi koskaan tietää onko se hyvä, mutta voin toivoa sen olevan edes vähän parempi. 

Minä rakastan aamuhämärää ja auringonnousua, joka vie minut pois. Se kovettaa ympärilleni kuoren, niin etten tuntisi mitään. Aamun hämärässä mä olen hetken elossa. Kun kadut ovat hiljaisia, niin mä olen turvassa. Minun on helpompaa, kun ketään ei näe minua. Aamuhämärä on kotini, se koti johon tahtoisin iäksi jäädä. Yön ja päivän rajoilla mä olen hetken elossa. Mun ei tarvitse pelätä...

Aamu valkenee liian nopeasti. Hämärä kestää liian vähän aikaa. Erotan jo ikkunasta näkyvät männyt ja vastapäiset kauempana olevat talot. On jo liian valoisaa ja tiedän, että hämärä on pian kokonaan väistynyt ja mieleni on jälleen kuollut. Minä rakastan hämärää ja pimeyttä. Minä pelkään valoa ja aurinkoa. Minun olisi niin paljon helpompaa nukkua päivät ja elää yöt. Sillä päivät ovat aina satuttaneet minua ja auringonvalo on vienyt minut syvemmälle masennuksen kouriin. Minä en ole valonlapsi vaan minä olen pimeydenprinsessa. Tänne minä kuulun, pimeyteen. Ja sinne minä myös jään ja rakennan siitä hämärästä kotini. 

Pelkään päivää, joka saapuu ja vie minut pian ensi vuoteen. En tahdo enää yhtään kipeää ensivuotta. En tahdo enää ajatella kuolemaa. Mä tahdon joka vuosi paremman vuoden. Mä lupaan sen joka vuosi itselleni ja myös tänä vuonna teen niin. Mä en voi kuin toivoa ja yrittää hymyillä kyyneleet poskillani. Mä en voi muuta kuin yrittää uskoa parempaan vuoteen...

Kello on yhdeksän ja aamu on valjennut. Mua sattuu ja mua pelottaa, sillä tiedän kellon vievän mua kokoajan lähemmäksi uutta vuotta. Samalla haikailen aamuhämärää, joka juuri katosi. Taivas on pilvessä... Minä voisin istua pilvenreunalla ja itkeä kyyneleeni sateena maahan. Mua pelottaa ihan liikaa, enkä tiedä kuinka hukuttaisin pelon pois mielestäni. En tiedä kuinka saisin itseni uskomaan tai edes toivomaan, että ensi vuosi olisi parempi. Mua pelottaa, mä en tahdo uutta vuotta. 
Uutta pahaa vuotta... 

Mä yritin uskoa ja luottaa, taas... Mä yritän... Yritän tehdä tästä uudesta vuodesta hyvän. Olla J:n vierellä sohvalla ja suudella häntä, kun kello lyö kaksitoista. Tahdon yrittää uskoa parempaan... 

Parempaa uutta vuotta ihan jokaiselle teistä! Yrittäkää uskoa parempaan...