Punaiset tiikerinraidat.

Terve ihminen ei viiltele, terve ihminen ei mieti itsemurhaa... Mua pelottaa, mä en halua tavata enää ketään. Mä ahdistun kadulla, kun ihmiset katsoo mua. Mä ahdistun kaupassa, kun ne tuijottaa mun ostoskoria. En meinaa saada henkeä, haluan äkkiä kotiin turvaan neljän seinän sisälle. Pelkään edelleen, että joku hyökkää mun päälle kadulla. Mutta tänään mua ei olisi haitannut vaikka joku olisi vienyt mun hengen... Minusta ei ole enää mihinkään muuta kuin jäämään tänne asuntoon yksin. Perhe pyytää mua heidän kanssaan ulkoilemaan, mutta mä en lähde. Mä en jaksa nähdä mun perhettä, en jaksa nähdä ketään. Tahdon vaan olla yksin niin paljon kun vaan voin. 

Mä en tunne itseäni. Mä otan terän käteen ja teen punaiset tiikerinraidat käsivarteen. Enkä edes tiedä syytä, en edes tiedä oliko mun paha olla. Mutta ei terve ihminen viillä, eikä se oksenna tahallisesti... Ja mä teen niitä kumpaakin... Mä en tiedä mikä mua vaivaa, miksi kaivan itseni lopulta liian aikaisin hautaan?

Haluan vaan juosta pois. Mä en tunne itseäni, enkä mä tunne tätä maailmaa. Tää ei ole elämä, tää ei ole mitään. Mä mietin välillä kaiken päättämistä, olen alkanut taas miettiä. Ja mua ärsyttää miksi mä en vaan osaa elää... Eikö mua ole tarkoitettu enää elämään?