Tuhansia sanoja elämästä.

Mun piti kirjoittaa jo aiemmin, mutta en ole vaan jaksanut palailla tänne. Aloitin sen kirjaprojektin, mistä olin haaveillut monta vuotta. Tänä vuonna mä uskalsin viimein osallistua mukaan ja haastaa itseni kirjoittamaan 50000 sanaa marraskuun aikana. Mulla on nyt kasassa vasta vaivaiset 3300 sanaa. No vasta kaksi päivää kirjoittamista takana ja 27 päivää vielä edessä. En aio luovuttaa, vaan kirjoittaa nuo sanat mun elämästä yhdeksi romaaniksi. On jännää kirjoittaa kirjaa pelkästää fiilispohjalta. Välillä suunnittelen jotain, mutta muuten annan tunteen viedä. Välillä on helpottavaa kirjoittaa sitä, mutta äsken alkoi tökkiä koko kirjoittaminen, että päätin lopettaa tältä päivältä. En tiedä tuleeko tuosta yhtenäistä kirjaa, vai vaan pelkkä kasa ajatuksia. Mutta ehkä annan sen itselleni anteeksi, sillä onhan tämä kuitenkin mun eka kerta, kun kirjoitan kirjaa...

Palaan tänne aina, kun ehdin tai jaksan. Nyt kuitenkin yritän enemmän keskittyä tähän kirjan kirjoittamiseen...

*Herään jälleen uuteen aamuun. En tiedä onko se minusta tänään mukavaa. Jokainen aamu mietin onko minusta mukavaa herätä. Pelkään jokaista päivää, pelkään, että luovutankin jo tänään. Tänään en tiennyt oliko minusta mukava herätä vai ei, mä vaan heräsin enkä ajatellut mitään. Olin vain tyhjä lasinen purkki, joka ei tuntenut mitään.*