Se olikin vain painajaista...

Herään painajaiseen vähän ennen aamu seitsemää. Näen nykyisin tosi harvoin painajaisia. Nyt tämä oli kauhean paha uni. Yksi pahimmista varmaa, koska siinä oli niin paljon mun omia pelkoja. Haluan jaksaa sen teidän kanssa, koska unessa esiintyi mun monta suurta pelkoa. Ja nyt ajatellessani unta löysin ne pelot...

*Saavun entiselle opiskelupaikkakunnalleni (en tiedä syytä siihen). Näen hyvän ystäväni siellä ja meillä on hauskaa. Me vaan puhutaan ja nauretaan. Sitten hän johdattaa minut jollekkin vanhalle linnalle ja sen linnan pihalla nään kaikki entiset luokkalaiseni. Alkaa tappelu... Jonka minä lopulta voitan ja he tekevät minusta kuninkaansa (tai johtajansa), mutta puhuivat kuninkaasta. Mun piti antaa käskyjä heille. Joku kysyi tahdonko mennä lepäämään. Ja halusin. 

Entinen kuningas (joka oli myöskin nainen) johdatti minut huoneeseen. Ja minusta tuntui, että hän valehteli mulle. Kysyi saako tulla seuraksi ja mä suostuin. Olin liian sinisilmäinen vaikka mua epäilytti. Hän kysyi tahdonko toivoa ja toi eteeni peilin (taikapeilin). Mä olin juuri lausumassa toivettani, kun ovelle koputetaan. Minun neuvoja kaivataan sillä kaupunkiin hyökätään ja annan muutaman käskyn. Sitten kysyn jos saan olla yksin. Olen hieman vihainen.

Suljen oven ja jään yksin. Toivon peililtä, että mun perhe tulisi käymään. Että saisin viettää heidän kanssaan tiistain, keskiviikon ja torstain. Sitten astun ulos huoneesta ja samantien näen äidin, veljen ja siskon. Ihmettelen ja mielessäni kiitän taikapeiliä siitä. Veli sanoi "Tahdot kuulemma viettää meidän kanssa tiistain, keskiviikon ja torstain..." Päätämme lähteä autolla jonnekkin...
Tähän asti suhteellisen tavallinen uni, kunnes...

Äiti istui kuljettajan paikalle. Mutta lähtee johonkin. Sanoo tulevansa ihan pian. Pikkusisko (10v) menee istumaan ja odottamaan kuskinpenkille. Mä istun apukuskin paikalla. Yhtäkkiä auto alkaa liikkua. Huomaan sen, mutten tajua sitä. Kunnes sisko kysyy ohjeita. Miten ajaa...

Käännän ensimmäisessä mutkassa auton, kun se meinaa lähteä ojaan. Sanon pikkusiskolle "jarruta!" Mutta hän ei tiedä miten jarruttaa. Etsin itsekkin jarrua, mutta en löydä sitä. Tulemme kovaa risteykseen. Siinä kohtaa vasta tajuan kunnolla, että mun pikkusisko ajaa tätä autoa. Ettei se olekkaan mun äiti. Menen paniikkiin. Vasemmalta tulee kovaa kaksi autoa jotka väistää minut, kun olen keskellä tietä. Mä etsin jarrua paniikissa vieläkin. Käännän ratin linkkuun ja auto alkaa luisua kohti ojaa. Löydän jarrun ja painan sen pohjaan...

Auto luisuu ison vesiojan reunalle. Nousen ulos autosta. Sitten etsin autonavaimia, ne olivat jääneet autoon. Pyydän pikkusiskoa etsimään niitä, kun hän on vielä siellä. Hän nousee kyydistä ja sanoo ettei löydä. Mä itken jo vähän. Tajuan etten saa ovia lukkoon ja samassa huomaan, että auton ovien väliin jää isot raot. Ne eivät mene edes kiinni...

Yritän ovia hädissäni kiinni sillä samassa muistan, että mulla on mun kissatkin mukana. Käsken pikkusiskon mennä vielä etsimään avainta. Kissat huomaavat raot ovissa ja juoksevat metsään. Saan nuoremmasta kissasta kiinni, mutta se rimpuilee itsensä vapaaksi. Jahtaan kissoja siinä lähellä, mutten saa niitä kiinni. Silloin sisko sanoo, että löysi avaimen...

Kuulen hälytysajoneuvon äänen ja alan itkeä hiton kovaa. Ja menen paniikkiin. Heräsin siihen...*

Tämä uni oli täynnä pelkojani... 
- pelkään jääväni yksin
- pelkään, että mulle valehdellaan ja petetään
- pelkään, että perhe hylkää minut
- pelkään menettää, etenkin mun pikkusiskon (hän on minulle niin tärkeä)
- pelkään autolla ajamista
- pelkään, että joudun kolariin
- pelkään hukkumista ja vedessä oloa
- pelkään ojia, että juutun mutaan ja uppoan
- pelkään, että olen epäonnistunut ja huono ihminen
- pelkään, etten kelpaa vanhemmilleni
- pelkään, että teen jotain niin pahaa ettei ne anna anteeksi
- pelkään, että kissani karkaa eikä tule enää koskaan takaisin (että ne kuolee, etten enää löydä niitä)
- pelkään onnettomuuksia
- pelkään ambulansseja aina, kun nään tai kuulen niiden menevän jossain (myös muita hälytysajoneuvoja)
- pelkään, että menen jälleen paniikkiin
- pelkään ja annan pelon hallita liikaa mun elämää