Kipeitä jälkiä.

Hengitän, vaikka en jaksaisi. Kumarrun posliinihirviön ylle ja annan kivun valua minusta pois. Minuun sattuu, sydämen vieressä viiltävää kipua. Mutta mä en voi lopettaa. Kyyneleitä putoaa lattialle, mä en osaa elää. Muiden sanat ja katseet haluaa vain satuttaa. Ne haluaa mulle kipua, että kärsin. Mun pitäisi hylätä kaikki läheiset ihmiset, jos en haluaisi kuulla niitä sanoja. Pitäisi olla vain yksin... Surulliset pisarat valuvat kasvojani pitkin. Yritän ajatella, että täytyy olla vahva. Mutta mä en kestä enää kipua. Joka päivä sattuu, joku ihminen satuttaa. Tai sitten olen liian herkkä. Mutta olen liian lopussa siihen. Mä haluaisin vain haihtua ilmaan. 

Eilen tunsin ihastusta, jonka täyttää nyt vain tuska. Pelko, en mä riitä kenellekkään. Aina huono, vääränlainen. Liian lihava, liian sekaisin. Mä oon voimaton. Ei minusta ole tähän elämään. Vaikka yritän, vaikka niin paljon yritän. Elämä vihaa mua. En tiedä minne voisin mennä, missä olisin turvassa. Pelkään kipua. En jaksa enää sitä.

Oon voimaton

Sylissä korkean aallokon

Hait kiertää kehää ympärilläni

Ja odottaa luovuttamistani

Ne sanoo sanoja joita en haluaisi kuulla

Vain satuttaa, että tahtoisin kuolla

Lopulta ne jättää minut yksin pohjaan

Odottaen etten palaisi pintaan koskaan

Ne nauraa miten heikko olinkaan

Ja sanoo ettei kaipaa mua tähän maailmaan

Hait vievät voimani

Etten enää hengittäisi

Myrsky ei lopu

Ei katoa kipu

Mun on liian vaikeaa hengittää

Kun kipu minuun jälkiä jättää