Laskin kaiken muun paitsi ne yhden kalorin juomat. Enkä mä niitäkään juonut paljoa. Ei mun ole nälkä, eikä väsykään. Siivosin kolme tuntia, kävelin kauppaan ja takaisin, saunoin ja tein tunnin pituisen öisen lenkin. Enkä ole yhtään uupunut. Taasko alkaa nämä maaniset oireet? Saunan jälkeen makaan kippurassa sängyllä ja muhun sattuu. Katson itseäni, kehoani ja sattuu vielä enemmän. Mä tahdon vain kadota olemattomiin... Anteeksi, mutta tahdon.
Muhun sattuu liikaa. En muistanut, että kylmyys tuntui tältä. En muistanut miltä tuntuu, kun päässä humisee. Tämä tuntuu taas liian hienolta. Olin ylpeä itsestäni, kun tein sen lenkin. Tuntui hyvältä kuluttaa vielä lisää miinuskaloreita... Vaikka sisinpäni huusi kipua, piti vaan jatkaa. Kuluttaa, että olisi voinut syödä omenan. Mutta en mä voinut. Eihän mulla ole nälkä. En mä tarvi sitä. Mä voin vaan mennä nukkumaan. Ja tuntea herääväni hieman keveämpänä aamulla.
Voi sua <3 tekis mieli kääriä sut lämpimän peiton sisään turvaan ja piiloon maailmalta.
VastaaPoistaKunpa pääsisikin piiloon...
Poista