Silti mä haluan olla täällä. Mua haastateltiin lehteen, otettiin kuvakin. Pelkään, että näytän siinä hirveältä. Koska mähän oon... Ei ole kivaa olla minä. Ei ole kivaa olla olemassa, kun ei tunne edes olevansa. On turhauttavaa olla sumuinen ja tyhjä. Se kuka ei nää enää oikein. Täällä on liikaa ihmisiä, ne tuijottaa mua. Mä en ole täällä oikeasti. Aurinko paistaa ja se tekee minusta surullisen. Kauniita foliopalloja lentelee taivaalla. Korkeammalle ja korkeammalle ja lopulta ne katoavat näkyvistä. Minäkin tahtoisin päästä sinne korkealle, olla vapaa. Vapaa näistä ongelmista, tästä itsestäni. Nyt arvostan sitä mikä ennen olin, sitä luonnetta, kun en enää ole se. Nyt tajuan, että se olikin ihan hyvä, tarpeeksi hyvä. Kunpa saisin sen takaisin.
"Juttelen vaikken tunne sanoja
Mun äidinkieli kuin hepreaa
Herään illalla, nukahdan aamulla
Elän valveunessa..."
Ei mikään ole totta. Ihmiset torilla näkee mut, mutta mä en näe niitä. Mä näen tönäisyn, joka osuu muhun väkijoukossa, mutta en tunne sitä oikein. Kuulen bändin soittavan lavalla musiikkia, mutta sanat katoavat vaan tuuleen. Maistan jäätelön, mutta se ei enää ole niin hyvää. Kesän ensimmäinen jäätelö niin kuin aina vappuna, mutta nyt se ei olekkaan mitään. Näen tuttuja, vietän hetken aikaa ystävän kanssa. Mutta se ei tunnu enää samalta, ei miltään oikein. Mä vaan nauran taas, yritän kai rauhoittaa itseäni. Ettei sattuisi niin, ettei ajatukset ahdistaisi. Mikään ei vaan tunnu enää samalta kuin ennen. Ei se tunnu miltään. Kipu vaan tuntuu. Mä haluan tuntea.
"Jos mä oon oikee
Miks torilla mun läpi kävellään
Jos oon oikee
Miksen muista omaa nimeänikään
Kai mä hengitän..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun välität, se antaa voimia. ❤