Mä haluan olla hentoinen.

...Niin kuin balettitanssija. Mä mahdun xs vaatteisin, mutta silti olen lihava. Selkäranka näkyy, mutta silti olen lihava. Saan peukalon ja etusormen kevyesti läheltä rannetta ympäri, jää vielä rakokin, mutta silti edelleen lihava. Lihava, vaikka solisluut näkyy. Lihava, vaikka reidet ei ota yhteen. Mä olen silti lihava, näytän siltä. Niin mä näen, pelkkää läskiä joka roikkuu joka puolella mun kehoa. Raivoan tai itken, kun katson peiliin. Laitan jalat vierekkäin kiinni toisiinsa, kolo reisien välissä on liian pieni. Ihan liian pieni! Olen laihtunut ehkä vähän, lempi farkut menee taas hyvin päälle. Mutta olen laihtunut liian vähän. Ihan liian vähän...

Mä en uskalla syödä melkein mitään, kaikessa on liikaa hiilareita. Samat proteiniruuat pyörii jääkaapissa. En mä pysty muuta syödä. Lämminruoka on jäänyt pois jo joku aika sitten. En mä halua syödä sitä ellei ole ihan pakko. Apteekista tulee varmaan pian mun tilaus... Kaikki karkaa käsistä, mutta mä en välitä. Mä tahdon olla hentoinen. Tahdon nähdä miten häviän. Haluan tuntea olevani elossa.