Haluan kelvata.

...Siis en syö enää aamulla. En yli 100 kaloria päivässä. Niin pitkään kuin hengitän. Kunnes en tunne enää ilmaa mun sisällä. Kunnes olen henkäys tuulessa, kuin hento puunoksa. Kaunis ja tyyni merenpinta. Liian moni lihonneeksi sanoi. Liian paljon pahaa näillä silmillä näin. Katseita, jotka ei hyväksy, ei ota seuraan. Mä vaan tahdon kelvata, lopettaa turhan syömisen. Mä tahdon tuntea tyhjän mun sisällä, sen kun ei ole syönyt. Tahdon kuihtua kedonkukan lailla, kun se syksyllä hautautuu pellon multaan. Tahdon unohtua. Mä pelkään syvällä itsessäni kuitenkin. Mutta mä en tahdo syödä enää. En olla enää yhtään enempää, yhtään suurempi. Mä en jaksa niitä sanoja ja katseita. Tahdon vain kadota tai juosten karata. Mennä piiloon. 

Kristalli siivet

Hämärät katseet

Pimeällä puolella

Itsetunto hajalla

Kristallin palasia

Jäätyneitä katseita

Kesäyö pimenee

Kaunis kuolee

Katoavaisuus.

Hän puhuu siitä kuinka me kadotaan, mutta sielu ei koskaan häviä. Kuinka kaikki on katoavaista. Mä istun siinä meikit kasvoilla, joita punertavat hiukset kehystää. Mä tunnen kuinka en kuulu siihen. Ja samalla tahtoisin kuulua. Mä katson maantien värisiä hiuksia ja punertavia kasvoja kuumana päivänä. Ne on tulleet omana itsenään. Ne kelpaa ilman meikkiä. Ne hymyilee vaikka kasvot punottaa. Huomaan kuinka ne tuijottaa mua. Niillä on "festarit", joissa saa olla oma itsensä. Siellä hymy on paras meikki ja limsa oikea vaihtoehto. Siellä ei pyydetä telttaan yöksi tai tulla liian lähelle. Siellä saa olla rauhassa ja hymyillä pojille. Puhua mukavia juttuja. Siellä saa olla aito, ei tarvi piiloutua alkoholin taakse.

Minä en ollut kukaan, minä piilouduin Provinssissa alkoholin taakse. Minä en ollut se oikea minä. Meikit kasvoilla ja hiukset laitettuna. Tanssimassa musiikin tahtiin. Sekoilemassa. Kuulemassa, että olen ruma. Kuulemassa olevani hyvän näköinen. Istumassa ihmisen vieressä, joka polttaa pilveä. En ollut se, joka olen. Kuitenkin olin iloinen siinä hetkessä. Kun halusin vaan unohtaa hetkeksi. Halusin olla joku muu. Voisinpa vaan olla aito itseni, niin kuin he. Osaisinpa olla. Aamulla peili kertoo, että on meikattava. On värjättävä juurikasvu pois. En voi vaan olla muuta. Mä vaan piiloudun, juoksen karkuun. Vaikka voisin olla tässä. Mennä joka kesä sinne missä hauskaa on ilman alkoholia. 

Mutta mä olen vain tässä. Yhä punertavat hiukset ja meikatut kasvot. Hymy, jota ei näy. Olen vain varjo, tyttö joka yrittää tulla kauniiksi ja kelvata. Kun ei kelpaa omana itsenään. Mä lähden tunnin jälkeen haikeana pois. Hieman häpeissäni. Olisin tahtonut jäädä. Upottaa kasvot veteen ja pestä meikit pois. Olisin halunnut vaan nauraa ja jutella.

Istun autossa ja katson lasin läpi. Katson, kunnes teltat katoaa. Ja mietin, jos mä olisinkin siellä. Jos mä kuuluisin sinne. 

Ruma prinsessa.

"Rumia, lähe pois." 
Maailma on niin julma. Kyllä mä tiedän, etten ole mikään prinsessa, kuvankaunis tai virheetön. Ei kai kukaan voi olla. Ensin se mies pyytää kuuntelemaan yhtä bändiä, mutta sitten lähteekin "etsimään kaveriaan", eikä palaa. Ja mä nään kuinka se tanssii toisten kauniimpien tyttöjen kanssa tanssiteltassa. Toinenkin mies katoaa mun luota, eikä palaa enää. Siinä vaiheessa olin jo hukannut oikean porukkani. Sitten olin yksin. Tuntui pahalta. Tuo lause tuntui niin pahalta. Mä en löydä festareilta seuraa, koska olen liian ruma. Katsoin vessan peiliin. Ja näin sen... Rumuuden. Eikä meikki peittänyt sitä pois. Itketti, halusin vaan katseilta piiloon. 

Huomenna on vielä yksi festaripäivä. Tuntuu, että olin niin ulkona siinä porukassa missä tänään vietin aluksi aikaa. En sopinut siihenkään. Tämä ei ollut mun päivä. Aina mä huomaan mun rumuuden festareilla. Joka kerta. Kukaan oman ikänen miespuolinen ei tule juttelemaan. Kukaan ei edes katso mua. Ja vielä tänään suora viesti siitä etten kelpaa. Että olen hirveä. Että pitää alkaa laihduttaa heinäkuussa ja kuihtua pois. Pitää kadota, kun en saa edes hymyä. En vastausta katseeseen. Olen vain ilmaa tai nopea vilkaisu. Toteaminen, että jossain on kauniimpi ja parempi. Vaikka ei olisi sanonut mulle sanaakaan. 

Mä en ole kaunis. Mä en ole se missi, enkä ihana prinsessa. Mä en ole virheetön posliininukke, eikä mua voi kutsua malliksikaan. Mä en ole edes julkkis. Mä olen tämä... Se ruma... Se, joka ei kelpaa. Mä en haluaisi enää tuonne festareille, kun olen näin hirveä. Mä häpeän nyt vielä enemmän. Mä vihaan enemmän. Kun se on sanottu. Ruma. Mä en halua noin ruman kanssa olla.