Herätä minut, vaikka mun sydän pysähtyis.

Kun sä katot mua, niin tuntuu kuin mä olisin kuollut. Kun sä puhut mulle, niin musta tuntuu, etten olisi siinä. Mä en ole elossa, en vaikka haluaisinkin. Mä rakastan sua, vaikka mun tunteet välillä katoaa. Vaikka en välillä edes tiedä kuka sä oot. Mä en tunne sun kasvoja iltaisin, mä en näe sen sumun läpi. Mä kuulen sun äänesi, mutta mä en ole varma oletko se tosiaan sinä. Se ei kuulosta sinulta. Mä tiedän, et tää kuulostaa hulluta, mutta mä haluan rakastaa sua ja elämää. Ja vihata itseäni. Mä haluan nähdä, tuntea, kokea ja elää. Nyt tuntuu, etten tee mitään noista. Mä olen eläväkuollut.

Mä googlailen muistisairauksista, mä yritän saada tolkkua kaikkeen. Mä yritän kirjoittaa näitä sumuisia sanoja. Mä yritän hakea opiskelemaan ja miettiä tulevaisuutta. Silti mun mieli jää vaeltamaan varjoihin. Mä jään kipuun, vaikken tahtoisi. En halua itkeä, suljen tunteet mielestä. Tunnen vaan sumun ja sitä on liikaa. 

Mä en tunne vieläkään olevani täällä. Voisiko joku tuoda mut takaisin sillä mä en tahdo vielä kuolla? Voisiko joku pelastaa minut kuolemanrajalta? Mä haluan herätä unesta, vaikka mua ei sen jälkeen oliskaan. Mä en jakaa elotonta elämää. Mä en jaksa tyttöä, joka ei eteensä nää. Herätä minut, vaikka se pysäyttäis mun sydämen. Mä pyydän rakas, herätä minut. Opeta minut elämään.