Mua pelottaa, että mä pelkään.

Ahdistaa mä pelkään, että joku tulee tänne mun kotiin keskellä yötä. Pelkään, että joku tulee. Pelkään, että hissi pysähtyy mun kerrokseen. Pelkään, jonkun hakkaavan mun ovea tai tulevan yleisavaimella sisälle. Pelkään, että vuokranantaja tulee omalla avaimellaan. Mä pelkään, että joku murtaa oven. Pelkään, että joku tulee satuttamaan tai tappamaan tai vaan valittamaan. Pelkään niin, etten meinaa kestää. En uskalla mennä nukkumaan... Taaskaan. Mä en ole turvassa täällä, mä pelkään kokoajan, että joku tulee. Miksi mä en lopeta?
"Lopeta pelkääminen, lopeta jo, LOPETA!"
Ei se lopu...

Pidän kaihtimia kiinni, kun pelkään, että joku vahtii mua. Pihalla en tahdo kohdata ketään naapuria, pelkään heidän valittavan. Pelkään olla kotona. Pelkään liikkua kaduilla, pelkään, että joku hyppää puskasta mun kimppuun. Kierrän epäilyttävät miehet kaukaa, vaihdan toiselle puolella katua. Pelkään ihmisten sanoja, pelkään niiden satuttavan mua. Pelkään ettei ketään ymmärrä. Pelkään, että mä kuolen pian. Pelkään elää. Pelkään itseäni... Pelkään syödä ja lihoa. Pelkään merta ja et mä hukun sinne. Pelkään lääkkeitä mun kaapissa. Pelkään, että kaikki näkee mun ongelmat vaikka en sanoisi mitään. Pelkään, että mua pidetään outona. Pelkään pimeää, ukkosen jyrinää, myrskyä, junia, autoteitä, kolareita, tulipaloa, vesiojia, suota, epätavallisia ääniä talossa... Pelkään yksinäisyyttä, pelkään etten koskaan ole onnellinen. Pelkään tutustua uusiin ihmisiin, pelkään kertoa itsestäni. Pelkään korkeita paikkoja ja pelkään väkijoukoissa. Pelkään menneisyyttä ja tulevaa. Pelkään nykyhetkeä...

Nyt mä kysyn itseltäni mitä mä en pelkäisi? Mä pelkään oikeasti lähes kaikkea. En ymmärrä mistä kaikki pelot ovat tulleet. En mä ole ennen ollut näin pelokas. Mua pelottaa, että mä pelkään... Ja sitten mä pelkään vaan lisää. En kestä, mä en pysty nukkua. Koska mä pelkään... Pelkään kaikkea...