Hirviön varjo.

Jos mä olenkin oikeasti vain hirviö, enkä mitään muuta. Ei mua voi koskea, mua ei voi pitää kädestä. Sillä mua ei oikeasti ole olemassa. Mä olen vaan hirviö, se joka on kokenut liikaa. Hirviö, joka täytyy kiertää kaukaa. Kun mä katson peiliin niin mä näen hirviön. Mä näen oudot kasvot, jotka ei ole mun. Mua ahdistaa se kuka katsoo mua peilistä. Mä haluan sulkea sen kuvan pois mun mielestä. Vaikka maailma näyttää paljon kauniimmalta niin mä tunnen yhä sen sumun, sen etten saa kuitenkaan mistään kiinni. Mä olen vaan hirviö, joka ei ansaitse mitään. Ei varsinkaan rakkautta...

Mä en edes osaa rakastaa, en tiedä mitä rakkaus on. Tiedän vaan mitä on kipu ja tuska, en tiedä mitään siitä hyvästä. Pelkään hirviötä, joka yrittää viedä mua kokoajan takaisin pohjaan. Nyt en osaa nukkua, kun mä ajattelen vaan, että oon niin hirveä. Tiedän, ettei kukaan voi rakastaa hirviötä. Mua pelottaa niin. Mä en halua olla enää hirviö, mutta mä en saa mennyttä katoamaan. Mä en sa tehtyä tekemättömäksi. Mä en voi poistaa mielestäni mitään. Voisinpa vaan murhata sen hirviön. Unohtaa kaiken ja vaan olla. Mutta mä en voi..

Et voi mua rakastaa

Sillä minä olen hirviö

En pysty kokemaani unohtaa

Kun tää on taas synkkä yö

Kristallisia kyyneleitä 

Mä itken peiton kulmaan

Mietin onko olemassa suojelusenkeleitä

Jotka pitäis meidät yhdessä ainiaan

Älä rakastu hirviöön siihen

Mun täytyy sua varoittaa

Vaikka sulle hymyilen

Mun täytyy jo lopettaa

Murhata hirviö sisälläni

Tai vaan unohtaa tunteeni