Koin hennon otteen, näin väsyneen kehon...

Mä oon pahoillani etten mä taistellut. Mä oon epäonnistunut varmasti teidän monien lukijoiden silmissä... Mun oli taas pakko lähteä sille tielle, mitä yritin pitkään välttää. Mistä yritin taistella itseni pois. Mä en vaan jaksanut enää taistella, vajosin taas niihin vääristyneisiin kuviin itsestäni. Aloin elää taas siinä samassa valheessa kuunnellen vaan sitä yhtä. Aloin tehdä niin kuin se sanoo. Vähensin syömisiä... Vähensin lisää. Otin käyttöön muita apukeinoja. Mä en tiedä mitä sanoa, mä vaan halusin olla normaali ja onnellinen, tarpeeksi hyvä itsenäni. En saanut olla, en riittänyt. Ihmiset vaan arvosteli, ne vaan haukkui ja huomautteli. Mä en voinut olla normaali ja onnellinen. Vaan mun piti palata tähän maailmaan. Jossa yritän kelvata edes itselleni, jos en kellekkään muulle edes koskaan kelpaa. Olisi sitten edes minä, jolle kelpaisin... 

En pystynyt tähän. En enää haluakkaan pystyä, tai en tiedä onko se edes mun oma ajatus... En kuitenkaan lopeta kirjoittamista tässä blogissa! Pidän vaan aiheet nyt erillään toisistaan. Yritän pitää itseäni edes vähän järjissäni täällä, kun tuolla toisaalla oon iha järjetön... En oikeen tiedä nyt mihin olen matkalla. Oon niin sumussa taas... Yritän vaan jaksaa taas tämänkin päivän edes jotenkin...