Mä leijun pilvissä. Kaikki on sumuista. Elän vaan siinä muistossa. Yritän etsiä tarkoitusta. Yritän oppia elämään. Kokoajan jokin yrittää repiä mua pohjaan ja mua vaan pelottaa. Riitelen perheen kanssa taas. Ne vaan raivoaa mulle. Ja mä vaan mietin niitä kahta päivää. Mietin sitä kuinka tahtoisin olla normaali. Ei kukaan voi ihastua hulluun, eikä varsinkaan rakastua. Ei kukaan voi rakastaa mua oikeasti.
Mä vaan kuljen niin kuin mua ei ois
Kuin olisi vain se muisto joka ei haihdu pois
Mä leijun ylhäällä pilvissä
Tuijotan alas miettien oonko mä vielä hengissä
En lakkaa toistamasta sitä nimeä
En pysty muuta kuin pelätä
Kukaan ei voi rakastaa minua
Ja mä pelkään taas tuntea
On pelottavaa jos oonkin ainoa
Jos kohta ei olekkaan enää tätä valoa
Mä elän niin kuin mua ei ois
Kun olisi vain muisto joka ei mene pois
Mua pelottaa
Sillä mua ei pysty rakastaa
Kaunis runo <3
VastaaPoistaKokemuksesta voin vakuuttaa, että "hullua" (jollainen minäkin olen, jos blogiani luet, My Painful Existence siis) VOI rakastaa ja sinä et ole mikään poikkeus! Lupaan sen ♥ Osaan 100% samaistua tunteisiisi, että minua ei voi rakastaa koska en ole "normaali" vaan pimeydessä hapuileva, yliherkkä, itkuinen olento - itseasiassa koko blogini on aika pitkälti täynnä aivan samaa pelkoa kuin mitä sä koet - ja sattumalta kirjoitin "Ikkunaprinsessa"-postauksen ihan tässä pari päivää sitten siitä, miten minun suhteeni ei luovutettu, vaikka kuinka väitin ja toistelin itselleni olevani totaalisen epärakastettava koska olen niin masentunut. Mutta minun kohdallani se ei ollutkaan niin! Ja sama pätee sinuun, sinua VOI rakastaa, olet selvästi äärimmäisen lämmin, sydämellinen, empaattinen ja välittävä ihminen, sen tiedän. Haluun nyt todella painottaa sitä ettet sä ole poikkeus! Voi kun voisin tulla kertomaan sen sua kädestä pitäen ja halaten, mutten voi :(
Mä välitän susta, ja anteeksi kun oon ollut niin huono kommentoimaan vaikka jokaisen postauksesi luenkin.
*Halaus* ja niin niin paljon voimia sulle ihana!
T. Lilla
Kiitos paljon! ❤
PoistaMun ihmissuhteet ei vaan onnistu. Kukaan ei koskaan kerro syytä. Jään aina miettimään mitä tein väärin ja miksei kukaan tahdo olla mun seurassa tai edes tutustua paremmin. Mä en ole mitään vaan kellekkään. Vaan ihminen jolle voi valehdella välittävänsä ja sitten jättää yksin. En vaan jaksaisi tätä enää...
Tottakai sua voi rakastaa, juuri tuollaisena kuin olet <3 Ymmärrän, että sulla on negatiivinen kuva itsestäsi, mutta kaikki eivät ajattele niin :)
VastaaPoistaNiinhän se on... Varmaan itse vaan ajattelen näin ja sitten kun jokin ihmissuhde menee "pieleen" niin jatkan vaan samaa syyttämistä taas. Sama kierre. :/
VastaaPoistaJää vain tuo kuva ettei kukaan pysty mua rakastaa, kun oon tälläinen. Ihmissuhteet ei vaan onnistu yhtään...