Tunnen särkyä selässä asti. Kipu viiltää rintakehää. Mä en pysty lopettaa. Särky siirtyy kurkkuun ja on vaikeaa hengittää. Mua ahdistaa, mua pelottaa. Silmissä sumenee ja nojaan päätäni pöntönkanteen. Tuntuu, että taju lähtee pian... Mutta silti mun on pakko vieläkin jatkaa. Juon vähän vettä ja jatkan. Mikään ei riitä. Mä tiedän, että tähänkin voi kuolla. Mutta en silti saa lopetettua ennen kuin tunnen sen tyhjyyden... Kipua oli jo ihmeen paljon. Enemmän kuin yleensä...
Kävelen ulos pesuhuoneesta ja ahdistuneena alan kasata viimeisiäkin ruokia muovipusseihin. Mun täytyy viedä ne pois, jonnekkin kauas pois. Jollekkin... Mä en osaa enää syödä iltaisin yksin, enkä aina päivisinkään. En voi olla kotona tai vaan syön. Mun on pakko viettää päivät aina jossain menossa. Yksin en pysty hallita tätä. Mä sorrun vaan... Ensin kaapeista katosi leivät, sitten makaroonit, puurot, kaikki hiilaripitoiset, jopa proteinipatukat ja tonnikala... Nyt en hallitse enää edes rahkoja tai raejuustoa, jotka oli ennen mun turva. Nyt mä en uskalla ostaa edes mitään. Tajuan nyt etten voi enää ostaa mitään. En mitään jääkaappiin tai muihinkaan kaappeihin pyörimään. Ahmin salaatit ja omenatkin. Mä en jaksa enää. Mun täytyy viedä nuo pussit pois, jollekkin muulle. Jättää yönpimeydessä jonkun portaille, sillä en itse kestä heittää kaikkea tuota roskiin. En kestä mitään muutakaan...
Mä en osaa enää syödä, en ainakaan yksin ollessani... Mua pelottaa. Mä en jaksa. Mä olen niin huono... Mä en voi olla näin epäonnistunut. Mua hävettää kirjoittaa tätä... Häpeän itseäni. Mikä mua oikeasti vaivaa? Ja vielä, että kehtasinkin oksentaa, kun olin juuri katsonut Armanin viimeinen ristiretki -ohjelmaa telkkarista... Mä oon niin surkea paska... Anteeksi...
Moi! Mulla on sama juttu, en voi pitää ruokaa kaapeissa tai kaikki menee kurkusta alas. Yleensä ne menee kerralla, saatan vaan syödä pari tuntii putkeen.
VastaaPoistaPäätin aikaa sit etten osta kun vaan sen mitä aijon sinä päivänä syödä, mut valitettavasti sekään ei aina toimi kun sitä lappaa kärryihin kaikkee maan ja taivaan väliltä. Aina syönnin jälkeen kadutttaa.
Äitikin oli aika järkyttyny ku katto kaappeihin ja sano ettei mulla oo syötävää ollenkaan. Yritä nyt siinä selittää etten voi pitää mitään ku kaikki menee kerralla. Mua ottaa päähän ku nää jotka ei ymmärrä selittää vaan et pitäis syödä pari kertaa päivässä. Miten syöt ku menee aina ahmimiseks..
Mut kyllä sinä onnistut niin ku minäkin. Meijän vaan pitää yrittää kovasti. Tiedän että vaikeeta mut onnistuu se joskus.
Et sä oo huono, se vaan kuuluu sairauteen!
Muista aina et sä oot tärkee ihminen vaikka siltä ei tunnukaan. Mäkin aina odotan postauksias ja toivon et saisit kokea iloakin.
Voimia sulle ihan hirveesti!
Ai sulla on ihan sama juttu? Mä jotenkin oon vaan niin kauhuissani, kun tajusin tämän asian nyt. Mennyt pahemmaksi vaan kokoajan tämä. Mietin sitä ajatusta itse myös et ostaa vaan sen jutun minkä just aikoo syödä, mutta eihän se onnistu että kävis kokoajan kaupassa. Siis monta kertaa päivässä... Ei tuu kesää...
PoistaKiitos. ❤ Ja että kerroit tuon.
Niin se on kyl aika vaikeeta käydä kaupassa jos syö monta kertaa päivässä. Mä syön vaan sen kerran. Sit pidän myös 3-5 paastopäivää viikossa. En tiiä mitä tästä tulee mut on pakko laihtuu, en kestä itteeni.
PoistaKokeile ostaa päivän ruoat ja säännöstellä niitä silleen et myös riittää koko päiväks. Se vaatii todellista itsekuria ettei lapa kilotolkulla tavaraa kärryihin. Ei kannata lannistua vaikka ei onnistuiskaan vielä viikossakaan. Se on harjottelua alussa ja voi tulla epäonnistumista mut sit vaan uutta yritystä kehiin. Jossain vaiheessa huomaat et onnistuu.
Sillä ei oo väliä ostatko pelkkiä vihanneksia päiväks mut koitat vaan harjotella. Eikä kukaan ihmettele jos käyt joka päivä kaupassa koska on niitäkin jotka käy montakin kertaa päivässä.
On kokeilemisen arvosta koska sit ku onnistut ni saat olla tyytyväinen itseesi ehkäpä jopa ylpee niin ku mä oon sillon ku onnistuu.
No en ostanut eilenkään kun tälle päivälle ruokaa ja illalla olin kotona. Kaikki meni sit... Enkä mä tietosesti ite mitenkää laihduta. Mutta hitto kun on niin vaikeaa syödä normaalisti. Heti jos mulla on enemmän kuin yksi esim. Rahka jääkaapissa nii lähtee heti käsistä koko touhu. Tää on menny nyt hirveen pahaks... Ennen inhosin oksentaa maitotuotteita, mutta nyt ei ole väliä silläkään enää. Ei ole tuota turvaa enää... Ja jos ite salaattia alan tekeen nii menee sekin kerralla kaikki. Nyt mietin et ainoo mikä vois ny mennä on kaikki nestemäinen. Mehut, mehukeitot ja smoothiet... En mä muutakaan nyt enää varmaan uskalla kotiin ostaa. :/
PoistaOon huomannu kans et on pirun vaikeeta syödä normaalisti. Siks päätin et syön vaan sen kerran päivässä. Olis se kiva syödä esim 3 kertaa päivässä mut enää ei osaa. Äitikin vaan sanoo et pitäis syödä niin
PoistaEi sellanen jolla syöminen on normaalii voi ymmärtää kuinka vaikeeta se on.
Yks vaihtoehto sullekin olis ravintoterapeutti. Ehkä se pystyis kertomaan keinoja saada normaaliks syöminen.
Niin pitää miettii et mitä uskaltaa ostaa ettei lähe käsistä. Mulla on enää nuudelit ja tonnikala mitä pystyn syömään ahmimatta.
Blogias ku on lukenu ni tuntuu itestäki pahalta ku ei osaa sanoo muuta ku voimia. Se tuntuu jotenkin liian vähältä.
Sun kannattaa kyl mennä lääkäriin ja yrittää viel saada äänes kuuluviin. Kyl luulis et lääkärikin tajuais et tarviit apuu. jos ei tajuu ni on todellinen idiootti.
Mä niin toivon et saisit valoisia päiviä elämääsi!
Sori et tuli romaani :)
Joo no polilla niitä ei kiinnosta. Ei lääkäriä eikä terapeuttia, koska niiden silmissä mä haen vaan huomiota. Se on niin julmaa, koska mulla ei koskaan ole paha olo tai ongelmaa niiden mielestä. Eli oon vähän yksin tässä. Blogi ja ihmiset täällä, muuten ei muuta... Vanhemmillekkaan en voi tästä edes sanoa mitään. Vähän toivoton tilanne, yksin pakko vaan selvitä. Eikä siitä meinaa mitään tulla vaikka miten yrittää... :/
PoistaMä oon hirveen vihanen, jos en saa syötyä tasasin väliajoin vähän. Enkä mä pysty yksin ollessa hallita mun syömisiä enää melkeen ikinä. Että mitähän tässä nyt tekisi sitten...
Mee terveyskeskukseen omalääkärille ja pyydä lähete ravintoterapeutille. Voihan olla et omalääkäri olis vähän järkevämpi.
PoistaEn voi tajuta miten ne voi sanoo sun hakevan huomiota. Jos sä huutelisit kaikille sun syömisistä ni sillon vois luulla mut ku sä pidät kaiken sisälläs.
Sä oot monelle lukijalle tärkee. Niin ku mä odotan aina koska kirjotat ja tuun surulliseks sun puolesta ku voit huonosti.
Kirjotin just päiväkirjaan et jos vaan voisin ni ottaisin ton kaiken pahan olon itelleni et saisit ilon elämääs. Mä oon toivoton tapaus jo ni senkin takia ottaisin pahan olos pois.
Mä oon jo vuosia tapellu masennuksen ja alkoholismin kaa. Nyt kuitenkin oon ollu 3,5 vuotta juomatta mut muu ei oo muuttunu. Sillon ku mulla alko vaikeudet oli viel sitä aikaa ettei masennus sun muu ollu niin vakavia asioita et pitäis puuttuu. Oon jo 20 vuotta tapellu pahan olon kaa. mut jotenkin viel hengissä ollaan.
Oon yrittäny lopettaa kaiken mut eipä oo onnistunu.
Onneks sulla on edes tää blogi johon voit purkaa pahaa oloas.
Sä oot ajatuksissa aika usein.
Kokeile terveyskeskusta. Kaikki keinot on sallittuja jos haluu saada syömiset kuriin. Vaikeeta se tulee olee mut ku jaksaa yrittää ni lopulta onnistuu.
Älä ihmettele jos en vastaa ku illalla ku lähen kävelee. Mulla kestää reissut pidempään ku muilla vaan sen takii et mulla on oikeen jalan sääriproteesi.
PoistaKiitos paljon. ❤
PoistaMulla on ollut pitkään myös kaikenlaisia ongelmia. Mutta kyllä aina jotenkin selvinnyt. Toivottavasti säkin jaksat sun vaikeuksien kanssa...
Kuulostaa jo tosi pahalta. Itseasiassa oksentamisen takia suurinosa syömishäiriöön kuolleista juuri kuolee....
VastaaPoistaNiin en tiedä.. Kyllä tää hullulta tuntuu, kun ei pysty yksin syödä. Ja jos/kun syö niin se ei pysy hallinnassa enää. :/
PoistaMutta hoitavaatahoa nämä asiat ei ole kiinnostaneet...