Unihiekkaa päivystysosastolla.

Sattuu, sattuu, sattuu hirveästi. Olen puhunut ja puhunut hoitajille, mutta ahdistus ei helpota. Mä vaan tahdon kuolla liikaa. 4 pulloa hiiltä juotu, neljäs tippapullo menossa. En ole pystynyt syödä paljoa, on niin huono olo ja masentaa. Pelkkä ruuan näkeminenkin oksettaa. Olen vaan näykkinyt palasia, tökkinyt haarukalla ja lusikoinut korostuneen hitaasti. Syömishäiriö näki heti tilaisuuden mun kipeässä mielessä ja fyysisen huonovointisuuden. Se päätti taas... Ja mä päätin... Onneksi vihdoin se pelasti mut ylipainolta. Kuolema huutaa tahtovansa minut. Se aloittaa aamulla ja lopettaa vasta, kun nukahdan. Ja löytää tiensä mieleeni taas aamulla. Se on minussa, syvällä. Juttelin yhdelle psyk.hoitajalle jonka tunnen jo nuoriso-osastoajoilta. Hän onneksi ymmärsi ja sanoi, että niistä mun puheluista päivystävän kanssa on mennyt huoli eteenpäin polille. Ja siitäkin, kun olin käynyt päivystyksessä aiemmin. 

Täällä päivystyksessä on oikeen limsaakin!

Odotan aamua ja pelkään. Mitä lääkäri sanoo? Päättää? Mitä mieltä mä ees oon. Ainut asia päässä: "Haluan tappaa itteni kun oon niin surkeapaskalihavaoutovääränlainenärsyttäväepäonnistunutonnetonhirveäkauheaturha ihminen"

Lista jatkuu yhä, jos vaan mietin vikoja minussa. Eihän ole eden muuta kuin vikaa. Ei mulla ole enää muuta kuin se, että haluan kuolla. En edes muista halusinko joskus saavuttaa jotain. Muistan vaan muistot menneistä, joita ikävöin ja muistan tämän hetken, tuskan ja halun kuolla. 

Taistele! Mutta mitä jos ei jaksa taistella, jos ei kestä itseään? Jalat vajoaa lattiasta läpi. Silmät katsoo sumuisena kuoleman kasvoja. Keuhkot ei tahdo hengittää, ne lopettaa välillä, kun ahdistun. Tämäkään ei auta, että kirjoitan. Aina ennen auttoi. Mietin olisiko tässä huoneessa jotain millä tappaa itsensä. Katselen, mutta tajuan huoneen liukuoven olevan raollaan. Kunpa vaan sydän lakkaisi lyömästä ja antaisi mun mennä. Mä oon edelleen loppu, vielä enemmän hetki hetkeltä. Mä en ole se ihana ja kaunis niin kuin sä sanoit tänään istuessasi mun sängyllä. Mä olen ruma, läski, hirveä, minussa ei ole mitään kaunista eikä ihanaa. Ällöttävää vaan. Mä en jaksa olla tälläinen, mä en jaksa elää tälläisen kanssa. En jaksa. Haluan pois sinne missä joku muu oon. Kuolla...