Silmät sumuisena kotilomalla.

Lääkäri halusi minut kotilomalle. En mennyt yksin omaan kotiin, se olisi pelottanut liikaa. Kotiloma meni vanhempien luona. Pelkkää sumua, katsetta, joka ei katso mihinkään. Puhuin samoja asioita uudestaan ja uudestaan, olin unohtanut jo sanoneeni ne. Istun sohvalla, enkä ajattele mitään. Ja vanhempien mielestä näytän siltä, että ajattelisin jotain. Suutun, kun ne sanoo, että mun pitäisi jo lähteä osastolta. Selitän kaikkea epämääräistä, mutten muista enää siitäkään mitään. Äiti heittää vitsillä "dementtia" ja sen jälkeen vakavoituu... Hän ajattelee mun yliannostusta... Johtuisiko sumu ja epätodellisuus siitä? Jos tämä tuleekin olemaan aina näin... 

Pian takaisin osastolle, meinasin mennä jo eilen illalla sekavan olon takia... Siellä ne kysyy miten meni. Ja vastaus... Sumua, pelkkää sumua ja epätodellisuutta.

Äänestämässä kävin, enkä meinannut ymmärtää siitäkään enää mitään...