Yritän herätä tästä liian kauniista ikiunesta.

Tajusin miten epäonnistunut olen... Oon syönytkin joka päivä vaan 1dl puuroa, enkä kahta niin, kun olin luullut. Oon joka päivä liikkunut enemmän, kun oon syönyt. Eilen kävelin 20000 askelta kilometreissä päälle 14... Pakko vaan kävellä kokoajan tai ahdistun. Tein aamulla virheen ja astuin vaa'alle... Miksi mä tein sen? Se luku kummitteli mielessä koko päivän ja joku hoki "lihava, lihava, lihava..." Olin loppu siihen voimakkaaseen ajatukseen, mutta söin silti, oon syönyt silti... Katsoin taas kaloreita ruuista ja kaikissa oli liikaa, ne ahdisti liikaa... Lihon... Valitsen leipiä missä olisi mahdollisimman vähän kaloreita viipaleessa. Olen niin tämän sairauden vallassa. Syömispolilta ne ei soita, ei niitä kiinnosta... Miksi kiinnostaisi? Ehkä se on vaan hyvä. Minähän en sinne soita, jos kerran ei kiinnosta! Ne saa tehdä sen askeleen, kun lupasivat ilmottaa, mutta eipä ole kuulunut. Joten ihan sama, sitten mihinkään ei varmaan tule muutosta. Vaikka mä oon yrittänyt yksin ja yritän edelleen... Kaikki luokkalaiset katsoo mua oudosti koulussa, kaikki katsoo oudosti ruokalan linjastolla ja toisissa pöydissä, kun mä syön pienestä eväsrasiasta puuroa teelusikalla. Miksi ne vaan katsoo mua, se ahdistaa... Olenko niin erilainen, niin huono, kun yritän oikeasti? Ne varmaan arvailee jotain mielessään ja mä kuvittelen kaikkea mitä ne voisi miettiä. Pelkään mitä ne oikeasti ajattelee... Kaikki tuntuu kaatuvan... Hermostuin ATK:n kokeessa, kun en osannut mitään. Itkinkin, kun olin niin surkea. Onnistuin kadottamaan tiedostoja, enkä varmaan pääse koetta läpi... Lähdin koulusta kesken, laitoin opettajalle hieman vihaisen viestin. En mä vaan nyt jaksanut, en jaksa...

Syömiset tänään:

Aamupala: karjalanpiirakka juustolla ja kinkulla

Lounas: 1dl helmipuuroa, jossa oli päällä noin lusikallinen kanelisokeria

Välipala: ei mitään, taaskaan

Päivällinen: lämmin juustoleipäviipale ja (yritin juoda maitoa, mutta se oli liian pahaa)

Iltapala: luultavasti toinen viipale juustoleipää (oli hyviä, kun tein ite)

Karjalanpiirakat alkoivat tänään ahdistaa. Puuro alkoi harmittaa. Leipä oli hyvää. Tänään liikaa sairaita ajatuksia.

Parantuminen ja terve elämä vastaan Sairaus:

Hyvät asiat parannuttua:
- Ei ole niin vihainen enää
- Jaksaa paremmin
- Voi syödä ilman, että ajattelee kaloreita
- Kaupassa ei mene yli tuntia kaloreita tuijottaessa
- Pystyy syödä herkkuja ja muutakin energiapitoista oksentamatta
- Pystyy syödä herkkuja vaan vähän kerrallaan, ilman, että ahmii
- Pystyy syödä ilman, että tuntee syyllisyyttä ja sitä, että lihoo varmasti
- Ei tarvi enää juoda niin paljon täyttääkseen mahaa nesteillä
- Voi käydä vessassa, istua ja katsoa peiliin ilman, että tökkii mahaansa
- Voi etsiä myös ruokaohjeita, jotka ei ole vähäkalorisia
- Saa olla laskematta kellosta milloin on lupa syödä
- Voi nukkua niin paljon, kun haluaa ilman, että laskee ne tunnitkin
- Pystyy istua pulpetin tuolilla ilman, että alkaa sattua lyhyen ajan päästä
- Pystyy kantaa olkalaukkua ilman, että tuntee olkaluissa kipua
- Voi käydä suihkussa/saunassa ilman kylmäntunnetta
- Ei tarvi tuntea nälkää ja ajatuskatkoja niin paljon
- Hiukset ei enää ohenisi
- Iho on paremmassa kunnossa
- Voi suunnitella tulevaisuutta paremmin
- Voi pitää itsestään?
- Voi olla onnellinen

Sairauden hyvät puolet:

- Saa olla niin laiha, kun haluaa
- Pystyy kontrolloida itseään ja saavuttaa asioita
- Vaa'an luku, joka pienenee ja onnistumisentunne siitä
- Näkee luut
- Mahtuu vaatekokoon xs
- Saa olla nälkäinen ilman, että se haittaa
- Tuntee, että joku välittää (syömishäiriö)
- Pystyy rangaista itseään
- Pystyy hallita elämäänsä täysin syömishäiriön rinnalla
- Ei ole pakko syödä, jos ei halua
- On usein iloinen ja nauraa paljon
- Tuntee onnellisuutta, kun onnistuu edes jossakin
- Saa rakastaa jotain, syömishäiriötä
- Ja saa tulla rakastetuksi
- Kelpaa muille paremmin
- Saa laihdutuskavereita
- On jotain mitä ihannoida
- Välttää usein epäterveelliset ja energiapitoiset ruuat
- Osaa jättää ruokaa lautaselle aina vähän ilman, että söisi kaiken
- Kukaan ei voi sanoa lihavaksi
- Tuntee olevansa onnellinen
- Voi kuolla hitaasti kärsien

Apua oikeasti... Tästäkin huomaa miten sairas mun mieli on. Ja mä vaan vajoan, epäonnistun ja vajoan lisää. Tunnen miten surkea olen... Liian syvällä sairaassa maailmassani. Pelkään etten pysty tähän, pelkään niin... Mutta yritän vielä taistella vastaan, vaikka olen häviöllä pahasti. Mutta joskus ihmevoittokaan ei ole mahdotonta...