Sairas mieli ja sairaan kaunis keho.

"Sitä lähdetään, ettei tervettä kohtaa löydy minusta..."

Olen sekaisin, yritän uskoa, nähdä itseni oikein. Mutta mä en nää... Mä en näe olevani laiha, en osaa nähdä niin. Mutta mä yritän, mä tosissani yritän. En tiedä painoa, en tiedä haluaisinko. Sairaus yrittää hallita mua. Huomaan käveleväni joka paikkaan, että kuluttaisin varmasti enemmän, kun syön. Etten vaan lihoisi. Yritän syödä, mutta se ei hyödytä, koska mä vaan liikun. Pakko liikkua, pakko tai lihon. Syöminen on helppoa, jos vaan päätän syödä. Mutta en haluaisi edes päättää niin. Tuntuu, että puhun liian sairaalla mielellä. Kaikki on niin sairasta. Minulla on salaisuuksia, joita en voi kertoa. Minä vaan vajoan, vaikka en tahtonut. Kaupassa meni tänään huonommin, katsoin kaikkien ruokien kaloreita ja reissu kesti taas tunnin... Takapakkia. Mutta syömiset on mennyt ihan hyvin. Mä oon kohdannut onnistumisia, yrittänyt olla laskematta kaloreita. Jouduin selitellä ruokalassa keittäjälle miksi en syö kouluruokaa. Sanoin, etten ole syönyt lämmintäruokaa oikeastaan kesän jälkeen paljon ollenkaan, kesälläkään en oikeastaan enää. Hän näytti surulliselta ja lupasi, että he voivat kyllä lämmittää mun puurot mikrossa. Hän ymmärsi ja kiitin. Syömispolilta ei ole kuulunut mitään, vaikka lupasi ilmotella uudesta ajasta. Nyt pelottaa taas, liikaa... Epäilen, kuuntelen sairautta liikaa vaikka ei pitäisi. Pitäisi olla vahva, selvitä. Pitäisi oikeasti tajuta nämä vääristyneet ajatukset ja kehonkuva. Miksi en osaa nähdä oikein enää? Vajosinko niin syvälle, ettei sieltä voi päästä enää ylös? Liian syvälle kipuun, siihen elämään kohti täydellisyyttä, kohti kuolemaa... Mun pitää ajatella oikeasti.

Syömiset tänään:

Aamupala: puolet rasvattomasta maitorahkasta (100 grammaa), päällä 8 banaanin palaa pienikokoisesta banaanista.

Lounas: 2dl kaurapuuroa, päällä lusikallinen mansikkahilloa.

Välipala: -

Päivällinen: karjalanpiirakka juustosiivulla ja ohuella kinkulla.

Iltapala: sokeroimaton päärynäproteinirahka (katsotaan meneekö kaikki alas).



Huomenna luvassa teksti parantumisen hyvistä puolista ja samalla laihtumisen (sairauden) tuomista huonoista puolista. Jos se tsemppaisi mua paremmin jatkamaan... Nyt loppuun jotain jonka katsot omalla vastuulla. Se ei ole kaunista, vaikka monet kokee niin. Minäkin vielä valitettavasti koen... "Luinenkeho on kaunis..." Miksi, miksi ajattelen niin? Mä en pääse siitä irti... Rakastan vieläkin alipainoa ihan liikaa... Yritän saada itseni näkemään tästä kollaasista miten sairaalta näytän. Yritän nähdä oikein, yritän niin paljon. Mutta sairaus ihannoi sitä mun päässäni kokoajan... Sinun mielesi päättää mitä ajattelet... Järkytytkö, itketkö, ihannoitko vai kadehditko... Katsot jos haluat. Ja minun mieleni on vieläkin niin sairas, että ahdistaa laittaa nämä kuvat tänne. "Koska olen lihava..." Vaikka se ei ole mahdollista ja ymmärrän sen... Mä en aio kannustaa ketään laihtumaan, vaan haluan näyttää millainen tuskainen tie tämä on... Älä vajoa siihen, jos et ole vielä vajonnut... Ja jos olet, niin taistele paremmasta elämästä. Minäkin yritän, vaikka kaadun kokoajan, vaikka otan askeleita taaksepäin päivittäin. Mun on pakko nousta pohjalta...

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.

.