Turvaan vai hautaan.

Samat lauseet pyörivät mielessäni joka päivä... 

"Mä en jaksa enää."
"Mä haluan kuolla."
"En jaksa itseäni." 

Mutta silti mä en osaa ilmaista niitä. Kukaan ei kuule sanaakaan. Kukaan ei voi nähdä sitä tunnetta, kun mä katson mun peilikuvaa. Kukaan ei tiedä kuinka paljon mä itken ja raivoan, kun olen yksin kotona. Niistä kukaan ei näe mun uupuneita silmiä sillä olen peittänyt hymylläni kaiken. Kukaan ei tiedä miten vedän kaapit tyhjiksi ruuasta, kukaan ei tiedä mitä sen jälkeen teen... Ne ei tiedä, että mä vaan tahtoisin olla joku muu. Että mä tahtoisin vaan kadota... 

Miksi mä vaan hymyilen, kun mun sieluni itkee? Kun se itkee samaa lauluaan jokaisena päivänä, kun aurinko nousee. Mä hymyilen, vaikka kipu mun sisälläni kasvaa. Mä nauran enemmän, vaikka ajattelen kuolemaa. 

Mä en tahdo saada muita itkemään. Mä tahdon antaa heille vielä muistoja minusta. Olla se mitä ne haluaa, sillä en ole koskaan se mitä itse haluaisin. Sillä mä en halua mua ollenkaan... Tahdon, että muut muistaa kuinka mä hymyilin. Tahdon, että ne kuulee korvissaa mun naurun. Jota itse kuitenkin inhoan... Tahdon, että ne luulee mun olleen hetken onnellinen. Ne ei saa tietää totuutta, ei sitä miten pohjalla mä nyt kävelen. Mä katoan ja ne ihmettelee miksi. Miksi, kun mulla meni niin hyvin... En anna heidän nähdä mun sisinpään, en tahdo enää ketään satuttaa... 

Kaikki on harkittua, kaikki on pohdittua. Mä olen melkein siellä, siellä mistä en mitään tiedä... Vielä kuljen näillä kipeillä teillä ja yritän jaksaa hymyillä. Yritän kokea ja nähdä. Enkä mä syytä ketään. Ne yritti jo kaiken ja niin minäkin. 

Jokin minussa tahtoo turvaan. Se pieni tyttö sisälläni koittaa huutaa. Se kaipaa osastovankilaan, kivisien seinien suojaan. Se tahtoo paeta itseään ja maailmaa liian pahaa. Vaikka kukaan ei anna mahdollisuutta. Se toinen vahvempi nainen sisälläni huutaa, että mun on kuoltava. Että pitää hymyillä, näytellä vaan samaa valhetta. Se pieni tyttö jää yksin itkemään, kun se vahva paiskoo ovet kiinni. Ja mä jään sisälle lukkojen taa. Omaan mieleeni, joka huutaa eri suuntiin. Ja mä hypin ristiin ilman, että voisin päättää. 
Turvaan vai hautaan...