16. maaliskuuta 2015

Haluan olla normaali, en tuntea tällä mielellä.

Mulla on kokoajan kauhea himo leipoa. Haluan leipoa kokoajan. Pakko leipoa, pakko. Ruoka on ystävä, mutta myös liian suuri vihollinen. Että se saa minut oksentamaan ja ottamaan poistavia, että karkottaisin ruuan itsestäni. Heräilen usein pitkin yötä ja käyn vessassa. Mitä elämää tämä on? Ahdistaa, kun pitää vaan syödä. Tällä viikolla pidän paussia syömisistä eli syön vaan vähän. Tekee vaan mieli syödä kokoajan ja se ahdistaa. Ottaa päähän, kun oon jo muutenkin niin lihava. Syömishäiriö sanelee taas, ettei saa syödä ja lihota. Ja minä uskon, vähennän syömisiä kunnolla, että laihtuisin... Miksi mä valun taas tänne? En vaan kestä nyt syödä. Pieni tauko on ehkä hyväksi. Kunhan se ei ole pysyvää. Olen syönyt liikaa herkkuja. Serkku lupasi katsoa mun kanssa ruokajuttuja, millä saa pidettyä painon samoissa ja sanoi mulle, että myös liikunta on tärkeää. Lupasi, että katsotaan niitä juttuja, kun meen käymään. Haaveena olisi joku harrastus. Saan kokeilla CrossFittia serkun kanssa. Se voisi olla kiva harrastus, uskon, että tykkäisin. Se on haastava, siinä kuluttaa ja pystyy syödä. Saa lihaksikkaan kehon ja muuta. Ei tarvitsisi olla tälläinen rimpula, muttei myöskään lihava. Katsoin netistä niin tässäkin kaupungissa on sen harrastamismahdollisuus. Kurssit alkaa ensi kuussa. Haluaisin kyllä mennä kokeilemaan. En vaan tiedä nauraako ne mut pihalle sieltä, kun oon tällänen rimpula. Mietin jo ilmoittautumista sinne, katsotaan nyt. Kurssi on aika kallis, mutta sen jälkeen harrastus ei enää niinkään, tietääkseni. Me ollaan serkun kanssa aika samanlaisia, joten uskon, että tykkäisin. Tykkään haasteista ja itseni ylittämisestä, pienestä rääkistäkin. Joten se olisi mulle hyvä. Ja saisin purkaa vihaa itseäni kohtaa ja, kun ylittäisin itseni niin ehkä alkaisin arvostaa itseäni enemmän ja todeta, että olen ihan hyvä. Harkitsen kyllä tosissani.

Muuten mulla ei ole mennyt kovin hyvin. Syömiset ahdistaa. Esitän kotona miten hyvin syön ja kämpillä en syö lähes mitään tai oksennan, jos olen syönyt kotona jotain. Niin, kun eilen. Tieto, että on lihonut on niin pelottavaa. Ehkä laihdun vähän tällä viikolla ja sitten ei ahdista niin palata taas syömään. En mä tee tästä kierrettä, mä lupaan sen. Haluan vaan lievittää hieman ahdistusta. Odotan yhä poliaikaa, tuleekohan sitä edes. Onneksi olen ollut kerran viikossa juttelemassa Etsivän nuorisotyöntekijän kanssa ja hän sanoi, että hänellä on terapeutti koulutuskin. Se on onneksi auttanut mua jokin verran ja pystyn hyvin puhua siellä. Vähensin lääkemäärää puolella, aion kyllä lopettaa ne lääkkeet. En mä tarvi niitä. Nyt syömishäiriö pakottaa mut ostamaan yhden asian kaupasta... Mua pelottaa, koska pääsin niistä jo irti. Pelottaa, mutta se on nyt niin vahva, enkä pysty vastustaa. Näen jo sen kuvan päässäni, haluan sen. Sä haluat sen. Eilen oli ikävä kissaa, jonka annoin pois. En tiedä joudunko antaa toisenkin. Veljeäkin on ikävä, liian kova ikävä. Jos veisin kynttilän tänään. Sitä olen ajatellut jo muutosta asti, mutten ole saanut sitä aikaan vieläkään. Tänään menen, mä lupaan. Pidän itseäni kyllä niin huonona isosiskona hänelle. Ja huonona muutenkin. Lihavana surkimuksena. Vaikka instagrammin kuvasta näin taas kuinka solisluut näkyy hyvin. Silti se on vaan läskiä ja en tajua, kun näytän suht samalta niin olen lihonut niiiiiin hitosti. Hyi oikeasti! En kestä vaan sitä. Se harrastus auttaisi. Ilmoittaudunko? Haluaisin. Tahtoisin harrastaa terveesti, liikkua terveesti, saada lihaksia, kerätä painoa, että se olisi lihasta eikä läskiä. Se tuntuisi hyvältä, olla lihaksikas ja terve. Siihen mä tahdon pyrkiä. Mä tahdon olla normaali.

Kuten näkyy mieli muuttuu kokoajan. Sairas ja terve taistelee. Tai ehkä vaan epävakaa mieleni saa tämän aikaan. En tiedä mitä ajatella tai tuntea. Aamulääke vähennys, siitä se kai johtuu. Mutta en tahdo olla niin lääkitty kuin olen ollut nyt. Tahdon siinäkin asiassa olla normaali. Tahdon aloittaa alusta kaiken. Olla tyytyväinen itseeni. Ja sairas hokee kuitenkin taustalla kokoajan. Uskon molempia. Nyt pidän tämän viikon näin ja ensi viikko on terveelle. Varmasti on terveelle...

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa kyllä tosi hyvältä se, että haluut olla terve ja saada lihasta. Mut minkälaisessa kunnossa sä oot nyt? Puhut lihomisesta, mutta etkö oo edelleen alipainoinen? Sitä vaan, että eikö sun aliravitsemustila pitäis saada korjattua ensin? Sanon vaan koska huolestuttaa. Miten sä jaksat liikkua jos et syö? Ja kun oot ollu niin vähällä ravinnolla jo aika kauan, sen korjaaminen vie aikaa. En todellakaan yritä pilata sun innostusta ton crossfitin suhteen, huolettaa vaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon joo alipainoinen, mutta saanut jo vähän painoa takaisin. Uskon, että justiin liikunnan kautta pystyisin syödä hyvin. Kun on paremmin lupa syödä. Ja tuo crossfit on niin rankkaa, että pakkokin on syödä. Kiitos kun välität. ❤ Kyllä mä uskon, että mä siihen pystyisin, kun en halua, että kaikki paino mikä nyt tulee on vaan rasvaa kehoon...

      Poista
  2. Vähän samallaiset fiilikset syömisen kaa, tuntuu et syöny ihan liikaa ja haluis pitää "taukoviikon" syömisestä et ei lihois...:S ja komppaan edellistä, varmaan parempi et aluks oks pahin aliravitsemus -ja paino korjattuna ennen ku alottaa aktiivisen liikkumisen ettei sit vaan pahenna tilannetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko päästä liikkumaan, että pystyn syödä ja uskon, että itsetuntokin kohenis jos onnistuisi jossakin. Enkä halua kaiken tulevan painon olevan läskiä niin, kun se on nyt ollut, kun se vaan laittaa mut laihduttamaan kuten näkyy. Harmi, kun sustakin tuntuu samalta... Tsemppiä!

      Poista

Kiitos kun välität, se antaa voimia. ❤